1 Samuel 17
1 And the Philistines gathered together their camps to battle, and they gathered themselves together at Sochoh, which belongeth to Judah; and they encamped between Sochoh and 'Azekah, at Ephess-dammim.
Mutta filistealaiset kokosivat joukkonsa sotaan, ja he kokoontuivat lähelle Sookoa, joka on Juudassa. Ja he leiriytyivät Sookon ja Asekan välille, Efes-Dammimiin.
2 And Saul and the men of Israel gathered themselves together, and encamped in the valley of Elah, and put themselves in battle-array opposite to the Philistines.
Saul ja Israelin miehet olivat myös kokoontuneet ja leiriytyneet Tammilaaksoon; ja he asettuivat sotarintaan filistealaisia vastaan.
3 And the Philistines stood on a mountain on the one side, and the Israelites stood on a mountain on the other side: and the valley was between them.
Filistealaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja israelilaiset olivat vuorella, joka oli toisella puolella, ja laakso oli heidän välillänsä.
4 And there went out the champion out of the camp of the Philistines, Goliath of Gath was his name, whose height was six cubits and a span.
Niin filistealaisten joukoista tuli kaksintaistelija nimeltä Goljat, kotoisin Gatista. Hän oli kuuden kyynärän ja vaaksan pituinen.
5 And he had a helmet of copper upon his head, and he was clothed with a scaly coat of mail; and the weight of the coat of mail was five thousand shekels of copper.
Hänellä oli vaskikypäri päässänsä ja suomuspanssari yllänsä, ja rintahaarniska, joka painoi viisituhatta sekeliä, oli vaskea.
6 And he had greaves of copper upon his legs, and a javelin of copper between his shoulders.
Ja hänellä oli säärissään vaskivarukset ja selässään vaskikeihäs.
7 And the staff of his spear was like a weaver's beam; and the blade of his spear [weighed] six hundred shekels of iron: and the shield-bearer was walking before him.
Hänen peitsensä varsi oli niinkuin kangastukki, ja hänen peitsensä kärki, joka painoi kuusisataa sekeliä, oli rautaa. Ja kilvenkantaja kävi hänen edellänsä.
8 And he stood and calleth unto the arrays of Israel, and said unto them, Why will ye come out to put yourselves in battle-array? Behold: I am the Philistine, and ye are servants to Saul! select for yourselves one man, and let him come down to me;
Hän astui esiin ja huusi Israelin taisteluriveille sanoen: "Miksi te lähditte sotaan ja asetuitte sotarintaan? Minä olen filistealainen, ja te olette Saulin palvelijoita; valitkaa joukostanne mies, joka tulee tänne minun luokseni.
9 If he be able to fight with me, and he kill me, then will we be unto you as servants; but if I prevail against him, and kill him, then shall ye be unto us as servants, and ye shall serve us.
Jos hän kykenee taistelemaan minua vastaan ja surmaa minut, niin me olemme teidän palvelijanne; mutta jos minä voitan ja surmaan hänet, niin te olette meidän palvelijamme ja palvelette meitä."
10 And the Philistine said, I have defied the arrays of Israel this day; give me a man, and let us fight together.
Ja filistealainen sanoi vielä: "Minä olen tänä päivänä häväissyt Israelin taistelurivit. Antakaa tänne mies, niin me taistelemme keskenämme."
11 When Saul and all Israel heard these words of the Philistine, they were disheartened, and became greatly afraid.
Kun Saul ja koko Israel kuuli nämä filistealaisen puheet, valtasi heidät kauhu, ja he pelkäsivät suuresti.
12 Now David was the son of that Ephrathite of Beth-lechem-judah, whose name was Jesse; and he had eight sons: and the man was old in the days of Saul, belonging to the persons [of high esteem].
Mutta Daavid oli sen efratilaisen miehen poika Juudan Beetlehemistä, jonka nimi oli Iisai, ja tällä oli kahdeksan poikaa; hän oli Saulin aikana jo vanha, iäkäs mies.
13 And the three eldest sons of Jesse were gone following Saul to the battle: and the names of his three sons that were gone to the battle were Eliab the first-born, and the next to him Abinadab, and the third Shammah.
Ja Iisain kolme vanhinta poikaa oli seurannut Saulia sotaan; ja näiden hänen kolmen sotaan lähteneen poikansa nimet olivat: esikoisen Eliab, toisen Abinadab ja kolmannen Samma.
14 And David was the youngest: and the three eldest followed Saul.
Daavid oli nuorin. Ja nuo kolme vanhinta olivat seuranneet Saulia.
15 But David kept going and returning from Saul to feed his father's flocks at Beth-lechem.
Mutta Daavid lähti tuontuostakin Saulin luota Beetlehemiin kaitsemaan isänsä lampaita.
16 And the Philistine drew near morning and evening, and presented himself forty days.
Ja filistealainen astui esiin haastaen taisteluun joka aamu ja ilta, neljänäkymmenenä päivänä.
17 And Jesse said unto David his son, Take, I pray thee, for thy brothers an ephah of this parched corn, and these ten loaves, and run to the camp to thy brothers;
Ja Iisai sanoi pojallensa Daavidille: "Ota veljillesi eefa-mitta näitä paahdettuja jyviä ja nämä kymmenen leipää, ja vie ne kiiruusti leiriin veljillesi.
18 And these ten cheeses shalt thou bring unto the captain of the thousand, and inquire of thy brothers how they fare, and take away their pledge.
Ja vie nämä kymmenen juustoa tuhannenpäämiehelle. Tiedustele veljiesi vointia ja hanki varmuus, että lähetys on heille saapunut.
19 Now Saul, and they, and all the men of Israel, were in the valley of Elah, fighting with the Philistines.
Saul ja he ynnä kaikki Israelin miehet ovat Tammilaaksossa sotimassa filistealaisia vastaan."
20 And David rose up early in the morning, and gave up the flocks to a keeper, and took, and went, as Jesse had commanded him; and he came to the entrenchment, as the host was going forth in battle-array, and shouted the battle-cry.
Varhain seuraavana aamuna Daavid jätti lampaat vartijan haltuun, otti kantamuksensa ja lähti matkalle, niinkuin Iisai oli häntä käskenyt. Kun hän tuli leiriin, lähti sotaväki taistelurintaan ja nosti sotahuudon.
21 And the Israelites and the Philistines put themselves in battle-array, army against army.
Ja Israel ja filistealaiset asettuivat sotarintaan toisiansa vastaan.
22 And David left the articles which he had on him in the hand of the keeper of the baggage, and ran into the array, and came and asked of his brothers after their welfare.
Niin Daavid heitti tavarat selästänsä kuormaston vartijalle ja riensi sotarintaan; ja sinne tultuaan hän tervehti veljiänsä.
23 And as he was speaking with them, behold, there came up the champion, Goliath the Philistine, by name, of Gath, out of the battle-arrays of the Philistines, and spoke in accordance with these same words: and David heard it.
Kun hän puhutteli heitä, niin katso, kaksintaistelija, Goljat niminen filistealainen, kotoisin Gatista, tuli filistealaisten taisteluriveistä ja puhui niinkuin ennenkin; ja Daavid kuuli sen.
24 And all the men of Israel, when they saw the man, fled from before him, and were greatly afraid.
Ja kun israelilaiset näkivät tuon miehen, pakenivat he häntä kaikki ja pelkäsivät suuresti.
25 And the men of Israel said, Have ye seen this man that is coming forth? for to defy Israel is he coming forth; and it shall be, that the man who killeth him, —him will the king enrich with great riches, and his daughter will he give him, and his father's house will he make free in Israel.
Ja Israelin miehet sanoivat: "Katsokaa miestä, joka tuolla tulee! Hän tulee häpäisemään Israelia. Mutta sen miehen, joka surmaa hänet, kuningas tekee hyvin rikkaaksi ja antaa hänelle tyttärensä ja tekee hänen isänsä perheen veroista vapaaksi Israelissa."
26 And David said to the men that stood by him, thus, What shall be done to the man that may smite yon Philistine, and take away the reproach from Israel? for who is this uncircumcised Philistine, that he should defy the arrays of the living God?
Niin Daavid sanoi miehille, jotka seisoivat siinä hänen kanssaan: "Mitä saa se mies, joka surmaa tuon filistealaisen ja poistaa häväistyksen Israelista? Sillä mikä tuo ympärileikkaamaton filistealainen on häpäisemään elävän Jumalan taistelurivejä?"
27 And the people spoke to him after this manner, saying, So shall it be done to the man that may smite him.
Väki sanoi hänelle saman, minkä ennenkin: sen ja sen saa se mies, joka surmaa hänet.
28 And Eliab his eldest brother heard when he was speaking unto the men; and Eliab's anger was kindled against David, and he said, Why didst thou come down hither? and with whom hast thou left those few sheep in the wilderness? I know thy presumption, and the wickedness of thy heart; for in order to see the battle art thou come down.
Mutta kun hänen vanhin veljensä Eliab kuuli hänen puhuvan miesten kanssa, vihastui Eliab Daavidiin ja sanoi: "Miksi sinä olet tullut tänne, ja kenelle olet jättänyt sen pienen lammaslauman siellä erämaassa? Minä tunnen sinun julkeutesi ja pahan sisusi; sinä olet tullut tänne katsomaan sotaa."
29 And David said, What have I now done? It is nothing but a word.
Daavid vastasi: "Mitä minä sitten olen tehnyt? Saaneehan tuon verran kysyä."
30 And he turned from him toward another, and spoke after the same manner: and the people made him again a reply after the former manner.
Ja hän kääntyi hänen luotansa toisen puoleen ja kysyi niinkuin ennenkin; ja väki vastasi hänelle samoin kuin äsken.
31 And the words which David had spoken were heard, and they told them in the presence of Saul, who sent for him.
Mutta tuli tunnetuksi, mitä Daavid oli puhunut; ja se kerrottiin Saulille, ja tämä noudatti hänet luoksensa.
32 And David said to Saul, Let no man's heart fail because of him: thy servant will go and fight with this Philistine.
Ja Daavid sanoi Saulille: "Älköön kenenkään mieli masentuko hänen tähtensä. Palvelijasi käy taistelemaan tuota filistealaista vastaan."
33 And Saul said to David, Thou art not able to go unto this Philistine to fight with him; for thou art but a lad, and he [hath been] a man of war from his youth.
Saul sanoi Daavidille: "Et sinä voi mennä tuota filistealaista vastaan etkä taistella hänen kanssaan, sillä sinä olet nuorukainen, mutta hän on sotilas nuoruudestansa saakka".
34 And David said unto Saul, Thy servant was feeding his father's flocks, and there came a lion, and a bear, and bore off a lamb out of the drove;
Mutta Daavid sanoi Saulille: "Palvelijasi on ollut kaitsemassa isänsä lampaita. Jos leijona tai karhu tuli ja vei lampaan laumasta,
35 And I went out after him, and smote him, and delivered it out of his mouth: and when he rose up against me, I caught him by his beard, and smote him, and slew him.
niin minä hyökkäsin sen jälkeen, löin sen maahan ja tempasin saaliin sen suusta; ja jos se karkasi minua vastaan, niin minä tartuin sen partaan, löin sen maahan ja tapoin sen.
36 Both the lion and the bear did thy servant smite: and this uncircumcised Philistine shall become as one of them; because he hath defied the arrays of the living God.
Kun palvelijasi on lyönyt maahan sekä leijonan että karhun, niin tuolle ympärileikkaamattomalle filistealaiselle käy niinkuin niille; sillä hän on häväissyt elävän Jumalan taistelurivejä."
37 Moreover David said, The Lord who hath delivered me out of the power of the lion, and out of the power of the bear, will also surely deliver me out of the hand of this Philistine. And Saul said unto David, Go, and may the Lord be with thee.
Ja Daavid sanoi: "Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä". Silloin Saul sanoi Daavidille: "Mene; Herra olkoon sinun kanssasi".
38 And Saul clothed David with his garments, and he put a helmet of copper upon his head; and he clothed him also with a coat of mail.
Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä.
39 And David girded his sword over his garments, and he essayed to go; for he had not tried it. And David said unto Saul, I cannot walk in these [things]; for I have never tried it before. And David put them off from him.
Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: "En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut". Ja Daavid riisui ne päältänsä.
40 And he took his staff in his hand, and chose himself five smooth stones out of the brook, and put them in the shepherd's pouch which be had, even in a scrip, with his sling in his hand; and he approached to the Philistine.
Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.
41 And the Philistine went and drew nearer and nearer unto David; and the man that bore the shield went before him.
Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä.
42 And when the Philistine looked about, and saw David, he disdained him; for he was but a lad, and ruddy, with a fair appearance.
Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään.
43 And the Philistine said unto David, Am I a dog, that thou comest unto me with sticks? And the Philistine cursed David by his gods.
Niin filistealainen sanoi Daavidille: "Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?" Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta.
44 And the Philistine said to David, Come to me, and I will give thy flesh unto the fowls of the heavens, and to the beasts of the field.
Sitten filistealainen sanoi Daavidille: "Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille".
45 Then said David to the Philistine, Thou comest unto me with a sword, and with a spear, and with a javelin; but I come to thee in the name of the Lord of hosts, the God of the arrays of Israel, that thou hast defied.
Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: "Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt.
46 This day will the Lord deliver thee into my hand; and I will smite thee, and remove thy head from thee; and I will give the carcasses of the army of the Philistines this day unto the fowls of the air, and to the wild beasts of the earth; and all the earth shall know that there is a God for Israel.
Tänä päivänä Herra antaa sinut minun käsiini, ja minä surmaan sinut, katkaisen sinulta pään ja annan filistealaisten sotajoukon ruumiit tänä päivänä taivaan linnuille ja metsän pedoille; ja kaikki maat tulevat tietämään, että Israelilla on Jumala.
47 And all this assembly shall know that the Lord saveth not through sword and spear; for the battle is the Lord's, and he will give you up into our hand.
Ja koko tämä suuri joukko tulee tietämään, ettei Herra anna voittoa miekan eikä keihään voimalla; sillä sota on Herran, ja hän antaa teidät meidän käsiimme."
48 And it came to pass, when the Philistine arose, and went and drew nigh to meet David, that David hastened, and ran toward the battle-array to meet the Philistine.
Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan.
49 And David put his hand into the pouch, and took thence a stone, and slung it, and he struck the Philistine on his forehead, and the stone sunk into his forehead: and he fell upon his face to the ground.
Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa.
50 So David prevailed over the Philistine with the sling and with the stone, and smote the Philistine, and slew him; but there was no sword in the hand of David.
Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.
51 And David ran, and stood by the Philistine, and took his sword, and drew it out of its sheath, and slew him, and cut off his head therewith. And when the Philistines saw that their hero was dead, they fled.
Sitten Daavid juoksi ja asettui filistealaisen ääreen, tarttui hänen miekkaansa, veti sen tupesta ja tappoi hänet ja löi sillä häneltä pään poikki. Kun filistealaiset näkivät, että heidän sankarinsa oli kuollut, pakenivat he.
52 And then arose the men of Israel and of Judah, and shouted, and pursued the Philistines, until thou comest to the valley, and to the gates of 'Ekron. And the slain of the Philistines fell down by the way to Sha'arayim, even as far as Gath, and up to 'Ekron.
Mutta Israelin ja Juudan miehet nousivat, nostivat sotahuudon ja ajoivat filistealaisia takaa laakson suulle ja Ekronin porteille saakka; ja filistealaisia kaatui surmattuina Saaraimin tiellä, aina Gatiin ja Ekroniin saakka.
53 And the children of Israel returned from hotly pursuing after the Philistines, and they spoiled their camps.
Sitten israelilaiset palasivat ajamasta filistealaisia takaa ja ryöstivät heidän leirinsä.
54 And David took the head of the Philistine, and brought it to Jerusalem; but his weapons he placed in his tent.
Ja Daavid otti filistealaisen pään ja vei sen Jerusalemiin, mutta hänen aseensa hän asetti majaansa.
55 And when Saul saw David going forth against the Philistine, he said unto Abner, the captain of the army, Abner, whose son is this lad? And Abner said, As thy soul liveth, O king, I know it not.
Kun Saul näki Daavidin menevän filistealaista vastaan, kysyi hän sotapäälliköltään Abnerilta: "Kenen poika tuo nuorukainen on, Abner?" Abner vastasi: "Niin totta kuin sinä, kuningas, elät, minä en sitä tiedä".
56 And the king said, Ask thou whose son this youth is.
Niin kuningas sanoi: "Kysele sitten, kenen poika tuo nuori mies on".
57 And as David returned from smiting the Philistine, Abner took him, and brought him before Saul with the head of the Philistine in his hand.
Ja kun Daavid palasi takaisin surmattuaan filistealaisen, otti Abner hänet ja vei hänet Saulin eteen, ja hänellä oli kädessään filistealaisen pää.
58 And Saul said to him, Whose son art thou, young man? And David answered, The son of thy servant Jesse the Beth-lechemite.
Niin Saul kysyi häneltä: "Kenen poika sinä olet, nuorukainen?" Daavid vastasi: "Palvelijasi beetlehemiläisen Iisain poika".
