1 Kings 8
1 Then did Solomon assemble the elders of Israel, and all the heads of the tribes, the princes of the divisions of the children of Israel, unto king Solomon in Jerusalem, to bring up the ark of the covenant of the Lord out of the city of David, which is Zion.
Silloin kokosi Salomo Israelin vanhimmat, kaikki sukukuntain ylimmäiset ja isäin päämiehet Israelin lasten seasta kuningas Salomon tykö Jerusalemiin, viemään Herran liitonarkkia Davidin kaupungista, se on Zion.
2 And all the men of Israel assembled themselves unto king Solomon at the feast in the month Ethanim, which is the seventh month.
Ja kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon tykö Ethanimin kuukaudella, juhlapäivänä, se on seitsemäs kuukausi.
3 And all the elders of Israel came, and the priests took up the ark.
Ja kuin kaikki Israelin vanhimmat tulivat kokoon, nostivat papit arkin,
4 And they brought up the ark of the Lord, and the tabernacle of the congregation, and all the holy vessels that were in the tabernacle: even these did the priests and the Levites bring up.
ja kantoivat Herran arkin ja seurakunnan majan, ja kaikki pyhän kalut, jotka majassa olivat: ne veivät papit ja Leviläiset ylös.
5 And king Solomon, and all the congregation of Israel, that were assembled unto him, were with him before the ark, sacrificing sheep and oxen, that could not be told nor numbered for multitude.
Ja kuningas Salomo ja koko Israelin joukko, joka hänen tykönänsä itsensä oli koonnut, menivät hänen kanssansa arkin edellä, ja uhrasivat lampaita ja karjaa, joita ei arvattu eikä luettu paljouden tähden.
6 And the priests brought in the ark of the covenant of the Lord unto its place, into the debir of the house, into the most holy place, under the wings of the cherubim.
Ja näin kantoivat papit Herran liitonarkin siallensa templin kuoriin, kaikkein pyhimpään, Kerubimin siipein alle;
7 For the cherubim spread forth their wings over the place of the ark, and the cherubim covered the ark and its staves from above.
Sillä Kerubimit hajoittivat siipensä arkin siaan, ja Kerubimit varjosivat arkin ja korennot ylhäältä.
8 And they had made the staves so long, that the ends of the staves were seen out in the holy place in the front of the debir, but they were not seen without; and they have remained there until this day.
Ja korennot vedettiin niin pitkälle ulos, että niiden päät näkyivät pyhästä kuorin eteen; vaan ulkoapäin ne eivät näkyneet; ja ne ovat siellä tähän päivään asti.
9 There was nothing in the ark save the two tables of stone, which Moses had placed therein at Horeb, where the Lord made a covenant with the children of Israel, when they came out of the land of Egypt.
Arkissa ei ollut mitään, paitsi Moseksen kahta kivistä taulua, jotka Moses sinne pani Horebissa, kuin Herra liiton teki Israelin lasten kanssa, heidän lähteissänsä Egyptistä.
10 And it came to pass, when the priests were come out of the holy place, that the cloud filled the house of the Lord:
Ja tapahtui, kun papit menivät pyhästä ulos, niin täytti pilvi Herran huoneen:
11 And the priests were not able to stand to minister because of the cloud; for the glory of the Lord had filled the house of the Lord.
Niin ettei papit saaneet seisoa ja tehdä virkaansa pilven tähden; sillä Herran kunnia täytti Herran huoneen.
12 Then said Solomon, The Lord said that he would dwell in the thick darkness.
Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut asuvansa pimeydessä.
13 I have indeed built a dwelling-house for thee, a settled place for thy abode for ever.
Minä olen tosin rakentanut sinulle huoneen asumiseksi ja istuimen, ettäs siellä asuisit ijankaikkisesti.
14 And the king turned his face about, and blessed all the congregation of Israel; and all the congregation of Israel was standing;
Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukon. Ja koko Israelin joukko seisoi.
15 And he said, Blessed be the Lord, the God of Israel, who spoke with his mouth unto David my father, and hath with his hand fulfilled it, when he said,
Ja hän sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa minun isälleni Davidille puhunut on, ja on täyttänyt kädellänsä, ja sanonut:
16 Since the day that I brought forth my people Israel out of Egypt, I did not make choice of any city out of all the tribes of Israel to build a house, that my name might be therein; but I made choice of David to be over my people Israel.
Siitä päivästä, jona minä johdatin minun kansani Israelin Egyptistä, en ole minä yhtään kaupunkia valinnut kaikesta Israelin sukukunnasta, että minulle huone rakennettaisiin, niin että minun nimeni olis siellä: mutta Davidin minä olen valinnut minun kansani Israelin päälle.
17 And it was in the heart of David my father to build a house for the name of the Lord, the God of Israel.
Ja minun isäni David aikoi rakentaa huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.
18 But the Lord said unto David my father, Whereas it was in thy heart to build a house unto my name, thou didst well that it was in thy heart:
Mutta Herra sanoi isälleni Davidille: ettäs aioit rakentaa minun nimelleni huonetta, olet sinä sen hyvästi tehnyt, ettäs sen aioit;
19 Nevertheless, thou shalt not thyself build the house; but thy son that shall come forth out of thy loins, he shall build the house unto my name.
Kuitenkin ei sinun pidä sitä huonetta rakentaman; vaan sinun poikas, joka sinun kupeistas tulee, hän on rakentava minun nimelleni huoneen.
20 And the Lord hath fulfilled his word that he hath spoken: and I am risen up in the room of David my father, and I sit on the throne of Israel, as the Lord hath spoken, and I have built the house for the name of the Lord the God of Israel.
Ja Herra on vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen noussut minun isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra puhunut on, ja olen rakentanut Herran Israelin Jumalan nimelle huoneen,
21 And I have assigned there a place for the ark, wherein is the covenant of the Lord, which he made with our fathers, when he brought them forth out of the land of Egypt.
Ja olen siellä valmistanut arkille sian, kussa Herran liitto on, jonka hän teki meidän isillemme, johdattaissansa heitä Egyptin maalta.
22 And Solomon now placed himself before the altar of the Lord in the presence of all the congregation of Israel, and spread forth his hands toward heaven;
Ja Salomo seisoi Herran alttarin edessä koko Israelin joukon edessä, ja hajoitti kätensä ylös taivaasen päin,
23 And he said, O Lord, the God of Israel, there is no god like thee, in the heavens above, and on the earth beneath, thou who keepest the covenant and the kindness for thy servants that walk before thee with all their heart;
Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yhtään Jumalaa sinun vertaistas, ylhäällä taivaasa taikka alhaalla maassa, joka pidät liiton ja laupiuden palvelioilles, jotka sinun edessäs kaikesta sydämestänsä vaeltavat,
24 Who hast kept for thy servant David my father what thou hadst promised him; and thou spokest with thy mouth, and hast fulfilled it with thy hand, as it is this day.
Joka olet pitänyt sinun palvelialles Davidille, minun isälleni, kaikki mitä sinä hänelle puhunut olet; sinun suullas sinä olet puhunut sen, ja sinä olet täyttänyt sen kädelläs, niinkuin se tänäpänä on.
25 And now, O Lord, the God of Israel, keep for thy servant David my father what thou hast spoken concerning him, saying, There shall never fail thee a man in my sight who sitteth on the throne of Israel; if thy children but take heed to their way to walk before me, as thou hast walked before me.
Niin siis, Herra, Israelin Jumala! pidä sinun palvelialles Davidille minun isälleni se minkä sinä hänelle puhunut olet ja sanonut: ei pidä sinulta miestä puuttuman minun edessäni, joka istuu Israelin istuimella: ainoastaan jos sinun lapses pitävät heidän tiensä, vaeltaaksensa minun edessäni, niinkuin sinä olet vaeltanut minun edessäni.
26 And now, O God of Israel, I pray thee, let thy word be verified, which thou hast spoken unto thy servant David my father.
Nyt, Israelin Jumala! anna sanas olla totinen, jonka sinä palvelialles Davidille minun isälleni puhunut olet:
27 For in truth will God then dwell on the earth? behold, the heavens and the heavens of heavens cannot contain thee: how much less then this house that I have built!
Luuletkos Jumalan maan päällä asuvan? Katso taivaat ja taivasten taivaat ei voi sinua käsittää: kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekis?
28 Yet wilt thou turn thy regard unto the prayer of thy servant, and to his supplication, O Lord my God, to listen unto the entreaty and unto the prayer, which thy servant prayeth before thee today;
Niin käännä siis sinuas palvelias rukoukseen ja anomiseen, Herra minun Jumalani! ettäs kuulisit minun kiitokseni ja rukoukseni, jonka palvelias tänäpänä rukoilee sinun edessäs;
29 That thy eyes may be open toward this house night and day, toward the place of which thou hast said, My name shall be there; that thou mayest listen unto the prayer which thy servant shall pray at this place.
Että sinun silmäs avoinna olis tämän huoneen puoleen yöllä ja päivällä, ja siinä paikassa, jostas sanonut olet: minun nimeni pitää oleman siellä; ettäs kuulisit sen rukouksen, jonka sinun palvelias rukoilee tässä paikassa,
30 And listen thou to the supplication of thy servant, and of thy people Israel, which they will pray at this place: and oh, do thou hear in heaven thy dwelling-place; and hear, and forgive.
Ja kuulisit sinun palvelias ja kansas Israelin hartaan rukouksen, jonka he tässä paikassa rukoilevat: ja sinä kuulisit sen siellä, kussas asut taivaissa, ja koskas sen kuulet, olisit armollinen.
31 If any man trespass against his neighbor, and an oath be laid upon him to cause him to swear, and the oath come before thy altar in this house:
Koska joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja ottaa valan päällensä, jolla hän hänensä velkapääksi tekee, ja vala tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa:
32 Then do thou hear in heaven, and act, and judge thy servants, by condemning the wicked, to bring his way upon his head; and by justifying the righteous, to give him according to his righteousness.
Ettäs kuulisit taivaissa, ja saattaisit palvelioilles oikeuden, ettäs tuomitsisit jumalattoman ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, ja vanhurskaaksi tekisit viattoman, ja tekisit hänelle hänen oikeutensa jälkeen.
33 When thy people Israel are struck down before the enemy, because they have sinned against thee, and they return then to thee, and confess thy name, and pray, and make supplication unto thee in this house:
Jos sinun kansas Israel lyödään vihamiestensä edessä, että he ovat syntiä tehneet sinua vastaan, ja he kääntävät itsensä sinun tykös, ja tunnustavat sinun nimes, ja rukoilevat ja anteeksi anovat sinulta tässä huoneessa:
34 Then do thou hear in heaven, and forgive the sin of thy people Israel, and cause them to return unto the land which thou hast given unto their fathers.
Ettäs kuulisit taivaissa, ja sinun kansas Israelin synnille armollinen olisit, ja johdattaisit heitä sille maalle jälleen, jonka heidän isillensä antanut olet.
35 When the heavens be shut up, and there be no rain, because they have sinned against thee, and they pray toward this place, and confess thy name, and turn from their sin, because thou hast afflicted them:
Jos taivaat suljetut ovat, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja rukoilevat tässä siassa, ja tunnustavat sinun nimes, ja kääntävät itsensä synnistänsä, ettäs rankaiset heitä.
36 Then do thou hear in heaven, and forgive the sin of thy servants, and of thy people Israel; for thou wilt teach them the good way wherein they should walk; and give then rain upon thy land, which thou hast given to thy people for an inheritance.
Ettäs kuulisit heitä taivaissa, ja olisit sinun palvelias ja kansas Israelin synnille armollinen, että osoitat heille sen hyvän tien, jota heidän vaeltaman pitää; ja annat sataa sinun maas päälle, jonka kansalles perimiseksi antanut olet.
37 If there be a famine in the land, if there be pestilence, blasting, mildew, or if there be locust, caterpillar, if their enemy besiege them in the land of their gates; at whatsoever plague, whatsoever sickness;
Jos kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, taikka pouta, eli ruoste, taikka kaskat, eli jyvämadot maan päälle tulevat, taikka vihamiehet piirittävät maakunnassa heidän porttinsa, taikka kaikkinainen vitsaus, eli kaikkinainen sairaus tulee;
38 What prayer and supplication soever be made by any man, of all thy people Israel, when they shall be conscious every man of the plague of his own heart, and he then spread forth his hands toward this house:
Kaikki rukoukset, kaikki anteeksi anomiset mitkä kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel tekevät, koska he ymmärtävät vitsauksen itsekukin sydämessänsä, ja hajoittavat kätensä tämän huoneen puoleen:
39 Then do thou hear in heaven the place of thy dwelling, and forgive, and act, and give to every man in accordance with all his ways, as thou mayest know his heart; for thou, thyself alone, knowest the heart of all the children of men;
Ettäs silloin kuulisit taivaissa, siitä siasta, kussas asut, ja olisit armollinen ja tekisit sen niin, ettäs annat itsekullekin niinkuin hän vaeltanut on, niin kuin sinä hänen sydämensä tunnet; sillä sinä ainoastaan tunnet kaikkein ihmisten lasten sydämet.
40 In order that they may fear thee all the days that they live on the face of the land which thou hast given unto our fathers.
Että he aina sinua pelkäisivät, niinkauvan kuin he maan päällä elävät, jonkas meidän isillemme antanut olet.
41 But also to the stranger, who is not of thy people Israel, but cometh out of a far-off country for the sake of thy name;
Jos myös joku muukalaisista, joka ei ole sinun kansaas Israelia, tulee kaukaiselta maalta sinun nimes tähden;
42 For they will hear of thy great name, and of thy strong hand, and of thy outstretched arm; when he will come and pray at this house:
Sillä he saavat kuulla sinun suuresta nimestäs, ja voimallisesta kädestäs, ja ojetusta käsivarrestas: ja joku tulee rukoilemaan tähän huoneesen:
43 Mayest thou listen in heaven the place of thy dwelling, and do according to all that the stranger will call on thee for; in order that all the nations of the earth may know thy name, to fear thee, as [do] thy people Israel; and that they may understand that this house, which I have built, is called by thy name.
Ettäs kuulisit taivaissa siitä siasta, kussas asut, ja tekisit kaiken sen, minkä muukalainen sinulta anoo: että kaikki kansa maan päällä tuntis sinun nimes, että he myös pelkäisivät sinua niinkuin sinun kansas Israel, ja tietäisivät, että sinun nimeäs avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.
44 If thy people go out to battle against their enemy, on the way on which thou mayest send them, and they do pray unto the Lord in the direction of the city which thou hast chosen, and of the house that I have built for thy name:
Jos sinun kansas vaeltaa sotaan vihamiehiänsä vastaan sitä tietä, jota heidän lähetät, ja he rukoilevat Herraa tiellä kaupungin puoleen, jonka valinnut olet, ja huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:
45 Then hear thou in heaven their prayer and their supplication, and procure them justice.
Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaissa, ja saattaisit heille oikeuden.
46 If they sin against thee, [for there is no man that may not sin, ] and thou be angry with them, and give them up before the enemy, so that their captors carry them away captive unto the land of the enemy, [be it] far or near;
Jos he syntiä tekevät sinua vastaan (sillä ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei syntiä tee) ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heidät vihamiehen käsiin, niin että he vievät heitä vankina vihollisen maalle, taamma eli lähemmä;
47 And if they then take it to their heart in the land whither they have been carried captive, and repent, and make supplication unto thee in the land of their captors, saying, We have sinned, and have committed iniquity, we have acted wickedly;
Ja he tekisivät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina ovat, ja he palajaisivat sinua rukoilemaan vankeutensa maalla, sanoen: me rikoimme ja teimme pahoin, ja olimme jumalattomat;
48 And they return unto thee with all their heart, and with all their soul, in the land of their enemies, who have led them away captive, and they pray unto thee in the direction of their land, which thou hast given unto their fathers, of the city which thou hast chosen, and of the house which I have built for thy name:
Ja he niin palajaisivat sinun tykös kaikesta sydämestänsä ja kaikesta sielustansa vihamiestensä maalla, jotka heitä vangiksi vieneet ovat pois; ja he rukoilevat sinua tiellä maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, sen kaupungin puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen:
49 Then hear thou in heaven the place of thy dwelling their prayer and their supplication, and procure them justice;
Että kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaissa, siitä siasta, kussa sinä asut, ja saattaisit heille oikeuden,
50 And forgive thy people for what they have sinned against thee, and all their transgressions whereby they have transgressed against thee, and cause them to find mercy before their captors, that they may have mercy on them;
Ja olisit sinun kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiä tehneet ovat, ja kaikille heidän rikoksillensa, joilla he rikkoneet ovat sinua vastaan: ja antaisit heille armon niiltä, jotka heitä vankina pitävät, ja he armahtaisivat heidän päällensä.
51 For they are thy people, and thy heritage, whom thou hast brought forth out of Egypt, from the midst of the iron furnace;
Sillä he ovat sinun kansas ja sinun perimises, jotka sinä Egyptistä johdatit rautaisesta pätsistä;
52 That thy eyes may be open unto the supplication of thy servant, and unto the supplication of thy people Israel, to listen unto them in all for which they call unto thee;
Että sinun silmäs olisivat avoinna sinun palvelias anomiseen ja sinun kansas Israelin rukoukseen; ettäs heitä kaikissa kuulisit, joiden tähden he sinun tykös huutavat.
53 For thou hast separated them unto thee as a heritage from all the people of the earth, as thou spokest by the hand of Moses thy servant, when thou broughtest forth our fathers out of Egypt, O Lord Eternal.
Sillä sinä olet heidät erottanut sinulles perimiseksi kaikista kansoista maan päällä, niinkuin sinä sanonut olet sinun palvelialles Moseksen kautta, kuin sinä meidän isämme johdatit Egyptistä, Herra, Herra!
54 And it happened, that, when Solomon had made an end of praying all this prayer and supplication unto the Lord, he arose from before the altar of the Lord from kneeling on his knees, with his hands spread out toward heaven.
Ja koska Salomo oli kaiken tämän rukouksen ja anomisen lopettanut Herran edessä, nousi hän Herran alttarin edestä polviansa kumartamasta ja hajoittamasta käsiänsä taivaasen päin,
55 And he stood up, and blessed all the congregation of Israel with a loud voice, saying,
Ja seisoi ja siunasi koko Israelin joukon, korotetulla äänellä, ja sanoi:
56 Blessed be the Lord, who hath given rest unto his people Israel, in accordance with all that he hath spoken: [so that] there hath not failed one word of all his good promise, which he spoke by the hand of Moses his servant.
Kiitetty olkoon Herra, joka kansallensa Israelille levon antanut on, kaiken sen jälkeen kuin hän puhunut on: ei yhtäkään ole puuttunut hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän palveliansa Moseksen kautta puhunut on.
57 The Lord our God be with us, as he was with our fathers; oh may he not leave us, nor forsake us;
Herra meidän Jumalamme olkoon meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isäimme kanssa: älköön meitä hyljätkö, eikä ylönantako meitä,
58 That he may incline our heart unto him, to walk in all his ways, and to keep his commandments, and his statutes, and his ordinances, which he commanded our fathers.
Että hän kääntäis meidän sydämemme tykönsä, että me vaeltaisimme kaikissa hänen teissänsä ja pitäisimme hänen käskynsä, säätynsä ja oikeutensa, jotka hän meidän isillemme käskenyt on;
59 And may these my words, wherewith I have made supplication before the Lord, be nigh unto the Lord our God day and night, that he may maintain the cause of his servant, and the cause of his people Israel in their daily requirements;
Ja että nämät minun sanani, jotka minä Herran edessä rukoillut olen, olisivat läsnä Herran meidän Jumalamme tykönä päivällä ja yöllä; että hän saattais palveliallensa ja Israelille kansallensa oikeuden, itsekullakin ajallansa;
60 In order that all the nations of the earth may know that the Lord is the [true] God, and none else.
Että kaikki kansat maan päällä tietäisivät, että Herra on itse Jumala, ja ei yksikään muu.
61 Let your heart therefore be entire with the Lord our God, to walk in his statutes, and to keep his commandments, as at this day.
Ja teidän sydämenne olkoon vakaa Herran meidän Jumalamme edessä, vaeltamaan hänen säädyissänsä ja pitämään hänen käskynsä, niin kuin se tänäpänä on.
62 And the king, and all Israel with him, offered sacrifices before the Lord.
Ja kuningas ja koko Israel hänen kanssansa uhrasivat uhria Herran edessä.
63 And Solomon offered [as] the sacrifice of peace-offering which he offered unto the Lord, two and twenty thousand oxen, and a hundred and twenty thousand sheep. And thus did the king and all the children of Israel dedicate the house of the Lord.
Ja Salomo uhrasi kiitosuhria (jonka hän Herralle uhrasi, ) kaksikolmattakymmentä tuhatta härkää ja sata ja kaksikymmentä tuhatta lammasta. Näin he vihkivät Herran huoneen, kuningas ja kaikki Israelin lapset.
64 On the same day did the king hallow the interior of the court that was before the house of the Lord; for he prepared there the burnt-offerings, and the meat-offerings, and the fat of the peace-offerings; because the copper altar that was before the Lord was too small to contain the burnt-offerings, and the meat-offerings, and the fat of the peace-offerings.
Sinä päivänä pyhitti kuningas keskikartanon, joka oli Herran huoneen edessä; sillä hän teki siellä polttouhrin, ruokauhrin ja kiitosuhrin lihavuuden; sillä vaskialttari, joka Herran edessä oli, oli vähäinen polttouhriin, ruokauhriin ja kiitosuhrin lihavuuteen.
65 And Solomon held at that time the feast, and all Israel with him, a great assembly, from the entrance of Chamath unto the river of Egypt, before the Lord our God, seven days and seven days, even fourteen days.
Ja Salomo piti siihen aikaan juhlaa, ja koko Israel hänen kanssansa, suuressa kokouksessa, Hematin rajasta Egyptin virtaan asti, Herran meidän Jumalamme edessä, seitsemän päivää, ja taas seitsemän päivää: (se on) neljätoistakymmentä päivää.
66 On the eighth day he dismissed the people, and they blessed the king; and they went unto their tents joyful and glad of heart, because of all the good that the Lord had done for David his servant, and for Israel his people.
Ja kahdeksantena päivänä päästi hän kansan menemään, ja he siunasivat kuningasta, ja vaelsivat majoillensa, iloiten ja riemuiten kaikesta siitä hyvyydestä, minkä Herra palveliallensa Davidille ja kansallensa Israelille tehnyt oli.
