Song of Songs 2
1 I am a flower of the plain, a lily of the valleys.
"Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
2 As a lily among thorns, so is my companion among the daughters.
"Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
3 As the apple among the trees of the wood, so is my kinsman among the sons. I desired his shadow, and sat down, and his fruit was sweet in my throat.
"Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
4 Bring me into the wine house; set love before me.
Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
5 Strengthen me with perfumes, stay me with apples: for I [am] wounded with love.
Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
6 His left [hand shall be] under my head, and his right hand shall embrace me.
Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
7 I have charged you, you daughters of Jerusalem, by the powers and by the virtues of the field, that you do not rouse or wake [my] love, until he please.
Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
8 The voice of my kinsman! behold, he comes leaping over the mountains, bounding over the hills.
Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
9 My kinsman is like a roe or a young hart on the mountains of Baethel: behold, he is behind our wall, looking through the windows, peeping through the lattices.
Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
10 My kinsman answers, and says to me, Rise up, come, my companion, my fair one, my dove.
Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
11 For, behold, the winter is past, the rain is gone, it has departed.
Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
12 The flowers are seen in the land; the time of pruning has arrived; the voice of the turtle-dove has been heard in our land.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
13 The fig tree has put forth its young figs, the vines put forth the tender grape, they yield a smell: arise, come, my companion, my fair one, my dove; yes, come.
Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
14 [You are] my dove, in the shelter of the rock, near the wall: show me your face, and cause me to hear your voice; for your voice is sweet, and your countenance is beautiful.
Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
15 Take us the little foxes that spoil the vines: for our vines put forth tender grapes.
Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
16 My kinsman is mine, and I am his: he feeds [his flock] among the lilies.
Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
17 Until the day dawn, and the shadows depart, turn, my kinsman, be you like to a roe or young hart on the mountains of the ravines.
Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
