Psalms 81
1 For the end, a Psalm for Asaph, concerning the wine presses. Rejoice you in God our helper; shout aloud to the God of Jacob.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Take a psalm, and produce the timbrel, the pleasant lute with the harp.
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Blow the trumpet at the new moon, in the glorious day of your feast.
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 For [this] is an ordinance for Israel, and a statute of the God of Jacob.
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 He made it [to be] a testimony in Joseph, when he came forth out of the land of Egypt: he heard a language which he understood not.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 He removed his back from burdens: his hands slaved in making the baskets.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 You did call upon me in trouble, and I delivered you; I heard you in the secret place of the storm: I proved you at the water of Strife. (Pause)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Hear, my people, and I will speak to you, O Israel; and I will testify to you: if you will listen to me;
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 there shall be no new god in you; neither shall you worship a strange god.
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 For I am the Lord your God, that brought you out of the land of Egypt: open your mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 But my people listened not to my voice; and Israel gave no heed to me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 So I let them go after the ways of their own hearts: they will go on in their own ways.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 If my people had listened to me, if Israel had walked in my ways,
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 I should have put down their enemies very quickly, and should have laid my hand upon those that afflicted them.
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 The Lord's enemies [should have] lied to him: but their time shall be for ever.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 And he fed them with the fat of wheat; and satisfied them with honey out of the rock.
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
