Psalms 78
1 [A Psalm] of instruction for Asaph. Give heed, O my people, to my law: incline your ear to the words of my mouth.
Aasafin mietevirsi. Kuuntele, kansani, minun opetustani, kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.
2 I will open my mouth in parables: I will utter dark sayings [which have been] from the beginning.
Minä avaan suuni mietelmiin, tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.
3 All which we have heard and known, and our fathers have declared to us.
Mitä olemme kuulleet, minkä olemme saaneet tietää ja mitä isämme ovat meille kertoneet,
4 They were not hid from their children to a second generations; [the fathers] declaring the praises of the Lord, and his mighty acts, and his wonders which he wrought.
sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.
5 And he raised up a testimony in Jacob, and appointed a law in Israel, which he commanded our fathers, to make it known to their children:
Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,
6 that another generation might know, even the sons which should be born; and they should arise and declare them to their children.
että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.
7 That they might set their hope on God, and not forget the works of God, but diligently seek his commandments.
Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.
8 That they should not be as their fathers, a perverse and provoking generation; a generation which set not its heart aright, and its spirit was not steadfast with God.
Ja niin ei heistä tulisi, niinkuin heidän isistänsä, kapinoitseva ja niskoitteleva polvi, sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.
9 The children of Ephraim, bending and shooting [with] the bow, turned [back] in the day of battle.
Efraimin lapset, asestetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.
10 They kept not the covenant of God, and would not walk in his law.
Eivät he pitäneet Jumalan liittoa, eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,
11 And they forgot his benefits, and his miracles which he [had] showed them;
vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.
12 the miracles which he wrought before their fathers, in the land of Egypt, in the plain of Tanes.
Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki Egyptin maassa, Sooanin kedolla.
13 He clave the sea, and led them through: he made the waters to stand as [in] a bottle.
Hän halkaisi meren ja vei heidät sen läpi, hän seisotti vedet roukkioksi.
14 And he guided them with a cloud by day, and all the night with a light of fire.
Hän johdatti heitä päivän aikaan pilvellä ja tulen valolla kaiket yöt.
15 he clave a rock in the wilderness, and made them drink as in a great deep.
Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
16 And he brought water out of the rock, and caused waters to flow down as rivers.
Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
17 And they sinned yet more against him; they provoked the Most High in the wilderness.
Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.
18 And they tempted God in their hearts, in asking meat for [the desire of] their souls.
He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.
19 They spoke also against God, and said, Will God be able to prepare a table in the wilderness?
Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen: "Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?
20 Forasmuch as he struck the rock, and the waters flowed, and the torrents ran abundantly; will he be able also to give bread, or prepare a table for his people?
Katso, hän kyllä kallioon iski, ja vedet vuotivat ja purot tulvivat; mutta voiko hän antaa myös leipää tai hankkia kansallensa lihaa?"
21 Therefore the Lord heard, and was provoked: and fire was kindled in Jacob, and wrath went up against Israel.
Sentähden Herra, kun hän sen kuuli, julmistui; ja tuli syttyi Jaakobissa, ja Israelia vastaan nousi viha,
22 Because they believed not in God, and trusted not in his salvation.
koska he eivät uskoneet Jumalaan eivätkä luottaneet hänen apuunsa.
23 Yet he commanded the clouds from above, and opened the doors of heaven,
Hän käski pilviä korkeudessa ja avasi taivaan ovet;
24 and rained upon them manna to eat, and gave them the bread of heaven.
hän satoi heille ruuaksi mannaa, hän antoi heille taivaan viljaa.
25 Man ate angels' bread; he sent them provision to the full.
Ihmiset söivät enkelien leipää; hän lähetti heille evästä yllin kyllin.
26 He removed the south wind from heaven; and by his might he brought in the southwest wind.
Hän nosti taivaalle itätuulen ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;
27 And he rained upon them flesh like dust, and feathered birds like the sand of the seas.
hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua, siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;
28 And they fell into the midst of their camp, round about their tents.
hän pudotti ne leirinsä keskeen, yltympäri asuntonsa.
29 So they ate, and were completely filled; and he gave them their desire.
Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi; mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.
30 They were not disappointed of their desire: [but] when their food was yet in their mouth,
Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet, ja ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 then the indignation of God rose up against them, and killed the fattest of them, and overthrew the choice men of Israel.
kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha: hän tappoi heidän voimakkaimpansa ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 In the midst of all this they sinned yet more, and believed not his miracles.
Mutta sittenkin he yhä vielä tekivät syntiä eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.
33 And their days were consumed in vanity, and their years with anxiety.
Sentähden hän lopetti heidän päivänsä niinkuin tuulahduksen, antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.
34 When he killed them, they sought him: and they returned and called betimes upon God.
Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä, kääntyivät ja etsivät Jumalaa.
35 And they remembered that God was their helper, and the most high God was their redeemer.
He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa, ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.
36 Yet they loved him [only] with their mouth, and lied to him with their tongue.
Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä;
37 For their heart [was] not right with him, neither were they steadfast in his covenant.
sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.
38 But he is compassionate, and will forgive their sins, and will not destroy [them]: yes, he will frequently turn away his wrath, and will not kindle all his anger.
Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.
39 And he remembered that they are flesh; a wind that passes away, and returns not.
Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.
40 How often did they provoke him in the wilderness, [and] anger him in a dry land!
Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
41 Yes, they turned back, and tempted God, and provoked the Holy One of Israel.
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.
42 They remembered not his hand, the day in which he delivered them from the hand of the oppressor.
He eivät muistaneet hänen kättänsä, eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,
43 How he had wrought his signs in Egypt, and his wonders in the field of Tanes:
jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä ja ihmeensä Sooanin kedolla,
44 and had changed their rivers into blood; and their streams, that they should not drink.
muutti heidän virtansa vereksi, niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;
45 He sent against them the dog-fly, and it devoured them; and the frog, and it spoiled them.
lähetti heidän sekaansa paarmoja, jotka heitä söivät, ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;
46 And he gave their fruit to the canker worm, and their labors to the locust.
antoi heidän satonsa tuhosirkoille ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;
47 He killed their vines with hail, and their sycamores with frost.
hävitti rakeilla heidän viiniköynnöksensä ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;
48 And he gave up their cattle to hail, and their substance to the fire.
antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille ja heidän laumansa salamoille.
49 He sent out against them the fury of his anger, wrath, and indignation, and affliction, a message by evil angels.
Hän lähetti heitä vastaan vihansa hehkun, kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen, parven pahoja enkeleitä.
50 He made a way for his wrath; he spared not their souls from death, but consigned their cattle to death;
Hän raivasi tien vihallensa, ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta, vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.
51 and struck every firstborn in the land of Egypt; the first fruits of their labors in the tents of Cham.
Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.
52 And he removed his people like sheep; he led them as a flock in the wilderness.
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.
53 And he guided them with hope, and they feared not: but the sea covered their enemies.
Hän johti heitä turvallisesti, heidän ei tarvinnut peljätä; mutta heidän vihollisensa peitti meri.
54 And he brought them in to the mountain of his sanctuary, this mountain which his right hand had purchased.
Ja hän vei heidät pyhälle alueellensa, vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.
55 And he cast out the nations from before them, and made them to inherit by a line of inheritance, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.
Hän karkoitti pakanat pois heidän tieltänsä, jakoi ne heille arvalla perintöosaksi ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.
56 Yet they tempted and provoked the most high God, and kept not his testimonies.
Mutta niskoittelullaan he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta, eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,
57 And they turned back, and broke covenant, even as also their fathers: they became like a crooked bow.
vaan luopuivat pois ja olivat uskottomia isiensä lailla, kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.
58 And they provoked him with their high places, and moved him to jealousy with their graven images.
He vihoittivat hänet uhrikukkuloillansa ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.
59 God heard and lightly regarded [them], and greatly despised Israel.
Jumala kuuli sen ja julmistui, ja hän hylkäsi Israelin peräti.
60 And he rejected the tabernacle of Selom, his tent where he lived among men.
Hän hylkäsi asumuksensa Siilossa, majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.
61 And he gave their strength into captivity, and their beauty into the enemy's hand.
Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen ja kunniansa vihollisten käsiin.
62 And he gave his people to the sword; and disdained his inheritance.
Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle ja julmistui perintöosaansa.
63 Fire devoured their young men; and their virgins mourned not.
Heidän nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.
64 Their priests fell by the sword; and their widows shall not be wept for.
Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan, eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.
65 So the Lord awaked as one out of sleep, [and] as a mighty man who has been heated with wine.
Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja, niinkuin viinin voittama sankari.
66 And he struck his enemies in the hinder parts: he brought on them a perpetual reproach.
Hän löi vihollisensa pakoon, tuotti heille ikuisen häpeän.
67 And he rejected the tabernacle of Joseph, and chose not the tribe of Ephraim;
Hän hylkäsi myös Joosefin majan eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,
68 but chose the tribe of Juda, the mount Sion which he loved.
vaan valitsi Juudan sukukunnan, Siionin vuoren, jota hän rakastaa.
69 And he built his sanctuary as [the place] of unicorns; he founded it for ever on the earth.
Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle, rakensi sen kuin maan, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.
70 He chose David also his servant, and took him up from the flocks of sheep.
Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, ja otti hänet lammastarhoista.
71 He took him from following the ewes great with young, to be the shepherd of Jacob his servant, and Israel his inheritance.
Hän toi hänet imettäväisten lammasten jäljestä kaitsemaan kansaansa, Jaakobia, ja Israelia, perintöosaansa.
72 So he tended them in the innocency of his heart; and guided them by the skillfulness of his hands.
Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin ja johti heitä taitavalla kädellä.
