Psalms 71
1 By David, [a Psalm sung by] the sons of Jonadab, and the first that were taken captive. O Lord, I have hoped in you: let me never be put to shame.
Sinuun, Herra, minä turvaan, älä salli minun joutua häpeään iankaikkisesti.
2 In your righteousness deliver me and rescue me: incline your ear to me, and save me.
Pelasta minut, vapahda minut vanhurskaudessasi, kallista korvasi minun puoleeni ja auta minua.
3 Be to me a protecting God, and a strong hold to save me: for you are my fortress and my refuge.
Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.
4 Deliver me, O my God, from the hand of the sinner, from the hand of the transgressor and unjust man.
Jumalani, vapauta minut jumalattoman kädestä, väärän ja väkivaltaisen kourista.
5 For you are my support, O Lord; O Lord, [you are] my hope from my youth.
Sillä sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani hamasta nuoruudestani.
6 On you have I been stayed from the womb: from the belly of my mother you are my protector: of you is my praise continually.
Sinä olet minun tukeni syntymästäni saakka, sinä päästit minut äitini kohdusta; sinua minä alati ylistän.
7 I am become as it were a wonder to many: but you are [my] strong helper.
Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani.
8 Let my mouth be filled with praise, that I may hymn your glory, [and] your majesty all the day.
Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää.
9 Cast me not off at the time of old age; forsake me not when my strength fails.
Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu.
10 For mine enemies have spoken against me; and they that lay wait for my soul have taken counsel together,
Sillä minun viholliseni puhuvat minusta; ne, jotka väijyvät minun henkeäni, neuvottelevat keskenänsä:
11 saying, God has forsaken him: persecute you and take him; for there is none to deliver [him].
"Jumala on hänet hyljännyt; ajakaa häntä takaa ja ottakaa kiinni, sillä auttajaa ei ole".
12 O God, go not far from me, O my God, draw near to my help.
Jumala, älä ole minusta kaukana, Jumalani, riennä minun avukseni.
13 Let those that plot against my soul be ashamed and utterly fail: let those that seek my hurt be clothed with shame and dishonor.
Joutukoot häpeään ja hukkukoot ne, jotka vainoavat minun sieluani; peittäköön häpeä ja pilkka ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
14 But I will hope continually, and will praise you more and more.
Mutta minä odotan alati, ja yhäti minä sinua kiitän.
15 My mouth shall declare your righteousness openly, [and] your salvation all the day; for I am not acquainted with the affairs [of men].
Minun suuni on julistava sinun vanhurskauttasi, sinun pelastustekojasi kaiken päivää, sillä niiden määrää en minä tunne.
16 I will go on in the might of the Lord: O Lord, I will make mention of your righteousness only.
Herran, Herran väkeviä tekoja minä tuon julki, minä ylistän sinun vanhurskauttasi, sinun ainoan.
17 O God, you have taught me from my youth, and until now will I declare your wonders;
Jumala, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruudestani, ja yhä vielä minä sinun ihmeitäsi julistan.
18 even until I am old and advanced in years. O God, forsake me not; until I shall have declared your arm to all the generation that is to come:
Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.
19 even your power and your righteousness, O God, up to the highest [heavens, even] the mighty works which you has done: O God, who is like to you?
Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
20 What afflictions many and sore have you showed me! yet you did turn and quicken me, and brought me again from the depths of the earth.
Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin.
21 You did multiply your righteousness, and did turn and comfort me, and brought me again out of the depths of the earth.
Anna minun arvoni kasvaa ja lohduta minua jälleen.
22 I will also therefore give thanks to you, O God, [because of] your truth, on an instrument of psalmody: I will sing psalms to you on the harp, O Holy One of Israel.
Niin minä myös ylistän harpulla sinua, sinun uskollisuuttasi, minun Jumalani, soitan kanteleella kiitosta sinulle, sinä Israelin Pyhä.
23 My lips shall rejoice when I sing to you; and my soul, which you have redeemed.
Minun huuleni riemuitsevat, kun minä sinulle soitan, ja myös minun sieluni, jonka sinä olet lunastanut.
24 Moreover also my tongue shall dwell all the day upon your righteousness; when they shall be ashamed and confounded that seek my hurt.
Minun kieleni julistaa sinun vanhurskauttasi kaiken päivää, sillä häpeään ja pilkkaan ovat joutuneet ne, jotka hankkivat minulle onnettomuutta.
