Psalms 69
1 For the end, [a Psalm] of David, for alternate [strains]. Save me, O God; for the waters have come in to my soul.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 I am stuck fast in deep mire, and there is no standing: I am come in to the depths of the sea, and a storm has overwhelmed me.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 I am weary [of] crying, my throat has become hoarse; mine eyes have failed by my waiting on my God.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 They that hate me without a cause are more than the hairs of my head: my enemies that persecute me unrighteously are strengthened: then I restored that which I took not away.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 O God, you know my foolishness; and my transgressions are not hidden from you.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Let not them that wait on you, O Lord of hosts, be ashamed on my account: let not them that seek you, be ashamed on my account, O God of Israel.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 For I have suffered reproach for your sake; shame has covered my face.
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 I became strange to my brethren, and a stranger to my mother's children.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 For the zeal of your house has eaten me up; and the reproaches of them that reproached you are fallen upon me.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 And I bowed down my soul with fasting, and that was made my reproach.
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 And I put on sackcloth for my covering; and I became a proverb to them.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 They that sit in the gate talked against me, and they that drank wine sang against me.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 But I [will cry] to you, O Lord, in my prayer; O God, it is a propitious time: in the multitude of your mercy hear me, in the truth of your salvation.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Save me from the mire, that I stick not [in it]: let me be delivered from them that hate me, and from the deep waters.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Let not the waterflood drown me, nor let the deep swallow me up; neither let the well shut its mouth upon me.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Hear me, O Lord; for your mercy is good: according to the multitude of your compassions look upon me.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 And turn not away your face from your servant; for I am afflicted: hear me speedily.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Draw near to my soul and redeem it: deliver me because of mine enemies.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 For you know my reproach, and my shame, and my confusion; all that afflict me are before you.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 My soul has waited for reproach and misery; and I waited for one to grieve with me, but there was none; and for one to comfort me, but I found none.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 They gave [me] also gall for my food, and made me drink vinegar for my thirst.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 Let their table before them be for a snare, and for a recompense, and for a stumbling block.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 Let their eyes be darkened that they should not see; and bow down their back continually.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Pour out your wrath upon them, and let the fury of your anger take hold on them.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Let their habitation be made desolate; and let there be no inhabitant in their tents:
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 Because they persecuted him whom you have struck; and they have added to the grief of my wounds.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Add iniquity to their iniquity; and let them not come into your righteousness.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Let them be blotted out of the book of the living, and let them not be written with the righteous.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 I am poor and sorrowful; but the salvation of your countenance has helped me.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 I will praise the name of my God with a song, I will magnify him with praise;
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 and [this] shall please God more than a young calf having horns and hoofs.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 Let the poor see and rejoice; seek the Lord diligently, and you shall live.
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 For the Lord hears the poor, and does not set at nothing his fettered ones.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Let the heavens and the earth raise him, the sea, and all things moving in them.
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 For God will save Sion, and the cities of Judea shall be built; and [men] shall dwell there, and inherit it.
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 And the seed of his servants shall possess it, and they that love his name shall dwell therein.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
