< Psalms 41 >
1 For the end, a Psalm of David. Blessed [is the man] who thinks, on the poor and needy: the Lord shall deliver him in an evil day.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Autuas on, joka köyhää holhoo: häntä Herra auttaa pahana päivänä.
2 May the Lord preserve him and keep him alive, and bless him on the earth, and not deliver him into the hands of his enemy.
Herra kätkee hänen ja pitää hänen elävänä, että hän menestyy maan päällä, ja ei hylkää häntä vihollistensa tahtoon.
3 May the Lord help him upon the bed of his pain; you have made all his bed in his sickness.
Herra virvoittaa häntä tautivuoteessansa: sinä autat hänen kaikesta hänen sairaudestansa.
4 I said, O Lord, have mercy upon me; heal my soul; for I have sinned against you.
Minä sanoin: Herra, ole minulle armollinen, paranna minun sieluni; sillä minä tein syntiä sinua vastaan.
5 Mine enemies have spoken evil against me, [saying], When shall he die, and his name perish?
Minun viholliseni puhuivat pahaa minua vastaan: koska hän kuollee ja hänen nimensä kadonnee?
6 And if he came to see [me], his heart spoke vainly; he gathered iniquity to himself; he went forth and spoke in like manner.
Ja kuin he tulevat katselemaan, niin he puhuvat valhetta: heidän sydämensä kokoo vääryyttä; niin he menevät pois ja sitä panettelevat.
7 All my enemies whispered against me; against me they devised my hurt.
Kaikki, jotka minua vihaavat, kuiskuttelevat keskenänsä minua vastaan, ja ajattelevat pahaa minua vastaan.
8 They denounced a wicked word against me, [saying], Now that he lies, shall he not rise up again?
Paha asia on hänen päällensä tullut; ja koska hän makaa, niin ei hän nouse jälleen.
9 For even the man of my peace, in whom I trusted, who ate my bread, lifted up [his] heel against me.
Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka sai minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.
10 But you, O Lord, have compassion upon me, and raise me up, and I shall requite them.
Mutta sinä, Herra, ole minulle armollinen ja auta minua, niin minä sen heille kostan.
11 By this I know that you have delighted in me, because mine enemy shall not rejoice over me.
Siitä minä ymmärrän, ettäs suot minulle hyvää, ettei viholliseni saa kerskata minusta.
12 But you did help me because of [mine] innocence, and have established me before you for ever.
Mutta minua sinä holhot viattomuuteni tähden, ja asetat minun kasvois eteen ijankaikkisesti.
13 Blessed [be] the Lord God of Israel from everlasting, and to everlasting. So be it, so be it.
Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisesta ijankaikkiseen! Amen, amen.