Psalms 35
1 [A Psalm] of David. Judge you, O Lord, them that injure me, fight against them that fight against me.
Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.
2 Take hold of shield and buckler, and arise for my help.
Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.
3 Bring forth a sword, and stop [the way] against them that persecute me: say to my soul, I am your salvation.
Sivalla keihäs ja salpaa tie minun vainoojiltani. Sano minun sielulleni: "Minä olen sinun pelastuksesi".
4 Let them that seek my soul be ashamed and confounded: let them that devise evils against me be turned back and put to shame.
Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.
5 Let them be as dust before the wind, and an angel of the Lord afflicting them.
Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;
6 Let their way be dark and slippery, and an angel of the Lord persecuting them.
heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.
7 For without cause they have hid for me their destructive snare: without a cause they have reproached my soul.
Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.
8 Let a snare which they know not come upon them; and the gin which they hid take them; and let them fall into the very same snare.
Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.
9 But my soul shall exult in the Lord: it shall delight in his salvation.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.
10 All my bones shall say, O Lord, who is like to you? delivering the poor out of the hand of them that are stronger than he, yes, the poor and needy one from them that spoil him.
Kaikki minun luuni sanokoot: "Herra, kuka on sinun vertaisesi, sinun, joka vapahdat kurjan väkevämmästään, kurjan ja köyhän raatelijastaan?"
11 Unjust witnesses arose, and asked me of things I new not.
Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.
12 They rewarded me evil for good, and bereavement to my soul.
He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.
13 But I, when they troubled me, put on sackcloth, and humbled my soul with fasting: and my prayer shall return to my [own] bosom.
Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.
14 I behaved agreeably towards them as [if it had been] our neighbor [or] brother: I humbled myself as one mourning and sad of countenance.
Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.
15 Yet they rejoiced against me, and plagues were plentifully brought against me, and I knew [it] not: they were scattered, but repented not.
Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,
16 They tempted me, they sneered at me most contemptuously, they gnashed their teeth upon me.
nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.
17 O Lord, when will you look upon me? Deliver my soul from their mischief, mine only-begotten one from the lions.
Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.
18 I will give thanks to you even in a great congregation: in an abundant people I will praise you.
Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.
19 Let not them that are mine enemies without a cause rejoice against me; who hate me for nothing, and wink with their eyes.
Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.
20 For to me they spoke peaceably, but imagined deceits in [their] anger.
Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.
21 And they opened wide their mouth upon me; they said Aha, aha, our eyes have seen [it].
He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: "Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!"
22 You have seen [it], O Lord: keep not silence: O Lord, withdraw not [yourself] from me.
Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!
23 Awake, O Lord, and attend to my judgment, [even] to my cause, my God and my Lord.
Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.
24 Judge me, O Lord, according to your righteousness, O Lord my God; and let them not rejoice against me.
Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.
25 Let them not say in their hearts, Aha, aha, [it is pleasing] to our soul: neither let them say, We have devoured him.
Älä salli heidän sanoa sydämessänsä: "Kas niin! Sitä me halusimmekin." Älä salli heidän sanoa: "Me olemme hänet nielleet".
26 Let them be confounded and ashamed together that rejoice at my afflictions: let them be clothed with shame and confusion that speak great swelling words against me.
Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.
27 Let them that rejoice in my righteousness exult and be glad: and let them say continually, The Lord be magnified, who desire the peace of his servant.
Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta".
28 And my tongue shall meditate on your righteousness, [and] on your praise all the day.
Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.
