Psalms 35
1 [A Psalm] of David. Judge you, O Lord, them that injure me, fight against them that fight against me.
Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
2 Take hold of shield and buckler, and arise for my help.
Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
3 Bring forth a sword, and stop [the way] against them that persecute me: say to my soul, I am your salvation.
Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
4 Let them that seek my soul be ashamed and confounded: let them that devise evils against me be turned back and put to shame.
Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
5 Let them be as dust before the wind, and an angel of the Lord afflicting them.
Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
6 Let their way be dark and slippery, and an angel of the Lord persecuting them.
Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
7 For without cause they have hid for me their destructive snare: without a cause they have reproached my soul.
Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
8 Let a snare which they know not come upon them; and the gin which they hid take them; and let them fall into the very same snare.
Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
9 But my soul shall exult in the Lord: it shall delight in his salvation.
Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
10 All my bones shall say, O Lord, who is like to you? delivering the poor out of the hand of them that are stronger than he, yes, the poor and needy one from them that spoil him.
Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
11 Unjust witnesses arose, and asked me of things I new not.
Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
12 They rewarded me evil for good, and bereavement to my soul.
He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
13 But I, when they troubled me, put on sackcloth, and humbled my soul with fasting: and my prayer shall return to my [own] bosom.
Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
14 I behaved agreeably towards them as [if it had been] our neighbor [or] brother: I humbled myself as one mourning and sad of countenance.
Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
15 Yet they rejoiced against me, and plagues were plentifully brought against me, and I knew [it] not: they were scattered, but repented not.
Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
16 They tempted me, they sneered at me most contemptuously, they gnashed their teeth upon me.
Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
17 O Lord, when will you look upon me? Deliver my soul from their mischief, mine only-begotten one from the lions.
Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
18 I will give thanks to you even in a great congregation: in an abundant people I will praise you.
Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
19 Let not them that are mine enemies without a cause rejoice against me; who hate me for nothing, and wink with their eyes.
Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
20 For to me they spoke peaceably, but imagined deceits in [their] anger.
Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
21 And they opened wide their mouth upon me; they said Aha, aha, our eyes have seen [it].
Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
22 You have seen [it], O Lord: keep not silence: O Lord, withdraw not [yourself] from me.
Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
23 Awake, O Lord, and attend to my judgment, [even] to my cause, my God and my Lord.
Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
24 Judge me, O Lord, according to your righteousness, O Lord my God; and let them not rejoice against me.
Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
25 Let them not say in their hearts, Aha, aha, [it is pleasing] to our soul: neither let them say, We have devoured him.
Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
26 Let them be confounded and ashamed together that rejoice at my afflictions: let them be clothed with shame and confusion that speak great swelling words against me.
Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
27 Let them that rejoice in my righteousness exult and be glad: and let them say continually, The Lord be magnified, who desire the peace of his servant.
Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
28 And my tongue shall meditate on your righteousness, [and] on your praise all the day.
Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
