Psalms 22
1 For the end, concerning the morning aid, a Psalm of David. O God, my God, attend to me: why have you forsaken me? the account of my transgressions is far from my salvation.
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 O my God, I will cry to you by day, but you will not hear: and by night, and [it shall] not [be accounted] for folly to me.
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 But you, the praise of Israel, dwell in a sanctuary.
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 Our fathers hoped in you; they hoped, and you did deliver them.
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 They cried to you, and were saved: they hoped in you, and were not ashamed.
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 But I am a worm, and not a man; a reproach of men, and scorn of the people.
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 All that saw me mocked me: they spoke with [their] lips, they shook the head, [saying],
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 He hoped in the Lord: let him deliver him, let him save him, because he takes pleasure in him.
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 For you are he that drew me out of the womb; my hope from my mother's breasts.
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 I was cast on you from the womb: you are my God from my mother's belly.
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 Stand not aloof from me; for affliction is near; for there is no helper.
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 Many bullocks have compassed me: fat bulls have beset me round.
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 They have opened their mouth against me, as a ravening and roaring lion.
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 I am poured out like water, and all my bones are loosened: my heart in the midst of my belly is become like melting wax.
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 My strength is dried up, like a potsherd; and my tongue is glued to my throat; and you have brought me down to the dust of death.
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 For many dogs have compassed me: the assembly of the wicked doers has beset me round: they pierced my hands and my feet.
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 They counted all my bones; and they observed and looked upon me.
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 They parted my garments [among] themselves, and cast lots upon my raiment.
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 But you, O Lord, remove not my help afar off: be ready for mine aid.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 Deliver my soul from the sword; my only-begotten one from the power of the dog.
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 Save me from the lion's mouth; and [regard] my lowliness from the horns of the unicorns.
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 I will declare your name to my brethren: in the midst of the church will I sing praise to you.
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 You that fear the Lord, praise him; all you seed of Jacob, glorify him: let all the seed of Israel fear him.
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 For he has not despised nor been angry at the supplication of the poor; nor turned away his face from me; but when I cried to him, he heard me.
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 My praise is of you in the great congregation: I will pay my vows before them that fear him.
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 The poor shall eat and be satisfied; and they shall praise the Lord that seek him: their heart shall live for ever.
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 All the ends of the earth shall remember and turn to the Lord: and all the kindred of the nations shall worship before him.
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 For the kingdom is the Lord's; and he is the governor of the nations.
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 All the fat ones of the earth have eaten and worshipped: all that go down to the earth shall fall down before him: my soul also lives to him.
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 And my seed shall serve him: the generation that is coming shall be reported to the Lord.
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 And they shall report his righteousness to the people that shall be born, whom the Lord has made.
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
