Psalms 12

1 For the end, A Psalm of David, upon the eighth. Save me, O Lord; for the godly man has failed; for truth is diminished from among the children of men.

Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi. Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet, uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

2 Every one has spoken vanity to his neighbor: their lips are deceitful, they have spoken with a double heart.

He puhuvat valhetta toinen toisellensa, puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

3 Let the Lord destroy all the deceitful lips, and the tongue that speaks great words:

Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet, kielen, joka kerskuen puhuu,

4 who have said, We will magnify our tongue; our lips are our own: who is Lord of us?

ne, jotka sanovat: "Kielemme voimalla me olemme väkevät; huulemme ovat meidän tukemme; kuka on meille herra?"

5 Because of the misery of the poor, and because of the sighing of the needy, now will I arise, says the Lord, I will set [them] in safety; I will speak [to them] thereof openly.

"Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee".

6 The oracles of the Lord are pure oracles; as silver tried in the fire, proved [in] a furnace of earth, purified seven times.

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

7 You, O Lord, shall keep us, and shall preserve us, from this generation, and for ever.

Sinä, Herra, varjelet heitä, suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

8 The ungodly walk around: according to your greatness you has greatly exalted the sons of men.

Yltympäri jumalattomat rehentelevät, kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.