Job 6
1 But Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh that one would indeed weigh the wrath that is upon me, and take up my griefs in a balance together!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 And verily they would be heavier than the sand by the seashore: but, as it seems, my words are vain.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Lord are in my body, whose violence drinks up my blood: whenever I am going to speak, they pierce me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 What then? will the wild ass bray for nothing, if he is not seeking food? or again, will the ox low at the manger, when he has a fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Shall bread be eaten without salt? or again, is there taste in empty words?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 For my wrath can’t cease; for I perceive my food as the smell of a lion [to be] loathsome.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 For oh that he would grant [my desire], and my petition might come, and the Lord would grant my hope!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Let the Lord begin and wound me, but let him not utterly destroy me.
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Let the grave be my city, upon the walls of which I have leaped: I will not shrink from it; for I have not denied the holy words of my God.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 For what is my strength, that I continue? what is my time, that my soul endures?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Or have I not trusted in him? but help is [far] from me.
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Mercy has rejected me; and the visitation of the Lord has disregarded me.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My nearest relations have not regarded me; they have passed me by like a failing brook, or like a wave.
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 They who used to reverence me, now have come against me like snow or congealed ice.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 When it has melted at the approach of heat, it is not known what it was.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Thus I also have been deserted of all; and I am ruined, and become an outcast.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Behold the ways of the Thaemanites, you that mark the paths of the Sabaeans.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They too that trust in cities and riches shall come to shame.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 But you also have come to me without pity; so that beholding my wound you are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 What? have I made any demand of you? or do I ask for strength from you,
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 to deliver me from enemies, or to rescue me from the hand of the mighty ones?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Teach you me, and I will be silent: if in anything I have erred, tell me.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 But as it seems, the words of a true man are vain, because I do not ask strength of you.
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Neither will your reproof cause me to cease my words, for neither will I endure the sound of your speech.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Even because you attack the fatherless, and insult your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 But now, having looked upon your countenances, I will not lie.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Sit down now, and let there not be unrighteousness; and unite again with the just.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 For there is no injustice in my tongue; and does not my throat meditate understanding?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
