Job 39
1 [Say] if you know the time of the bringing forth of the wild goats of the rock, and [if] you have marked the calving of the hinds:
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 and [if] you has have numbered the full months of their being with young, and [if] you have relieved their pangs:
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 and have reared their young without fear; and will you loosen their pangs?
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Their young will break forth; they will be multiplied with offspring: [their young] will go forth, and will not return to them.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 And who is he that sent forth the wild ass free? and who loosed his bands?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 whereas I made his habitation the wilderness, and the salt land his coverts.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 He laughs to scorn the multitude of the city, and hears not the chiding of the tax-gatherer.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 He will survey the mountains [as] his pasture, and he seeks after every green thing.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 And will the unicorn be willing to serve you, or to lie down at your manger?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 And will you bind his yoke with thongs, or will he plow furrows for you in the plain?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 And do you trust him, because his strength is great? and will you commit your works to him?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 And will you believe that he will return to you your seed, and bring [it] in [to] your threshing floor?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 The peacock has a beautiful wing: if the stork and the ostrich conceive, [it is worthy of notice],
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 for [the ostrich] will leave her eggs in the ground, and warm them on the dust,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 and has forgotten that the foot will scatter them, and the wild beasts of the field trample them.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 She has hardened [herself] against her young ones, as though [she bereaved] not herself: she labors in vain without fear.
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 For God has withholden wisdom from her, and not given her a portion in understanding.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 In her season she will lift herself on high; she will scorn the horse and his rider.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Hast you invested the horse with strength, and clothed his neck with terror?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 And have you clad him in perfect armor, and made his breast glorious with courage?
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 He paws exulting in the plain, and goes forth in strength into the plain.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 He laughs to scorn a king as he meets him, and will by no means turn back from the sword.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 The bow and sword resound against him; and [his] rage will swallow up the ground:
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 and he will not believe until the trumpet sounds.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 And when the trumpet sounds, he says, Aha! and afar off he smells the war with prancing and neighing.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 And does the hawk remain steady by your wisdom, having spread out her wings unmoved, looking toward the region of the south?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 And does the eagle rise at your command, and the vulture remain sitting over his nest,
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 on a crag of a rock, and in a secret [place]?
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 Thence he seeks food, his eyes observe from far.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 And his young ones roll themselves in blood, and wherever the carcasses may be, immediately they are found.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
