Job 31
1 I made a covenant with mine eyes, and I will not think upon a virgin.
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 Now what portion has God given from above? and is there an inheritance [given] of the Mighty One from the highest?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Alas! destruction to the unrighteous, and rejection to them that do iniquity.
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Will he not see my way, and number all my steps?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 But if I had gone with scorners, and if too my foot has hasted to deceit:
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 (for I am weighed in a just balance, and the Lord knows my innocence: )
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 if my foot has turned aside out of the way, or if mine heart has followed mine eye, and if too I have touched gifts with my hands;
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 then let me sow, and let others eat; and let me be uprooted on the earth.
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 If my heart has gone forth after another man's wife, and if I laid wait at her doors;
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 then let my wife also please another, and let my children be brought low.
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 For the rage of anger is not to be controlled, [in the case] of defiling [another] man's wife.
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 For it is a fire burning on every side, and whoever it attacks, it utterly destroys.
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 And if too I despised the judgment of my servant or [my] handmaid, when they pleaded with me;
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 what then shall I do if the Lord should try me? and if also he should at all visit me, can I make an answer?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Were not they too formed as I also was formed in the womb? yes, we were formed in the same womb.
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 But the helpless missed not whatever need they had, and I did not cause the eye of the widow to fail.
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 And if too I ate my morsel alone, and did not impart [of it] to the orphan;
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 (for I nourished [them] as a father from my youth and guided [them] from my mother's womb.)
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 And if too I overlooked the naked as he was perishing, and did not clothe him;
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 and if the poor did not bless me, and their shoulders were [not] warmed with the fleece of my lambs;
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 if I lifted my hand against an orphan, trusting that my strength was far superior [to his]:
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 let them my shoulder start from the blade-bone, and my arm be crushed off from the elbow.
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 For the fear of the Lord constrained me, and I can’t bear up by reason of his burden.
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 If I made gold my treasure, and if too I trusted the precious stone;
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 and if too I rejoiced when my wealth was abundant, and if too I laid my hand on innumerable [treasures]:
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 (do we not see the shining sun eclipsed, and the moon waning? for they have not [power to continue]: )
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 and if my heart was secretly deceived, and if I have laid my hand upon my mouth and kissed it:
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 let this also then be reckoned to me as the greatest iniquity: for I [should] have lied against the Lord Most High.
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 And if too I was glad at the fall of mine enemies, and mine heart said, Aha!
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 let then mine ear hear my curse, and let me be a byword among my people in my affliction.
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 And if too my handmaids have often said, Oh that we might be satisfied with his flesh; (whereas I was very kind:
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 for the stranger did not lodge without, and my door was opened to every one that came: )
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 or if too having sinned unintentionally, I hid my sin;
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 (for I did not stand in awe of a great multitude, so as not to declare boldly before them: ) and if too I permitted a poor man to go out of my door with an empty bosom:
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 (Oh that I had a hearer, ) and if I had not feared the hand of the Lord; and [as to] the written charge which I had against any one,
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 I would place [it] as a chaplet on my shoulders, and read it.
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 And if I did not read it and return it, having taken nothing from the debtor:
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 If at any time the land groaned against me, and if its furrows mourned together;
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 and if I ate its strength alone without price, and if I too grieved the heart of the owner of the soil, by taking [anything] from [him]:
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 then let the nettle come up to me instead of wheat, and a bramble instead of barley. And Job ceased speaking.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
