Job 17
1 I perish, carried away by the wind, and I seek for burial, and obtain [it] not.
Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Weary I entreat; and what have I done? and strangers have stolen my goods.
En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Who is this? let him join hands with me.
Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 For you have hid their heart from wisdom; therefore you shall not exalt them.
Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 He shall promise mischief to [his] companions: but [their] eyes have failed for [their] children.
Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 But you has made me a byword amount the nations, and I am become a scorn to them.
Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 For my eyes are dimmed through pain; I have been grievously beset by all.
Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Wonder has seized true men upon this; and let the just rise up against the transgressor.
Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 But let the faithful hold on his own way, and let him that is pure of hands take courage.
Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Howbeit, do you all strengthen [yourselves] and come now, for I do not find truth in you.
Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 My days have passed in groaning, and my heart-strings are broken.
Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 I have turned the night into day: the light is short because of darkness.
Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt. (Sheol h7585)
14 I have called upon death to be my father, and corruption [to be] my mother and sister.
Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Where then is yet my hope? or [where] shall I see my good?
Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
