Job 14
1 For a mortal born of a woman [is] short lived, and full of wrath.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 Or he falls like a flower that has bloomed; and he departs like a shadow, and can’t continue.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 Hast you not taken account even of him, and caused him to enter into judgment before you?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 For who shall be pure from uncleanness? not even one;
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 if even his life should be [but] one day upon the earth: and his months are numbered by him: you have appointed [him] for a time, and he shall by no means exceed [it].
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Depart from him, that he may be quiet, and take pleasure in his life, [though] as a hireling.
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 For there is hope for a tree, even if it should be cut down, [that] it shall blossom again, and its branch shall not fail.
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 For though its root should grow old in the earth, and its stem die in the rock;
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 it will blossom from the scent of water, and will produce a crop, as one newly planted.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 But a man that has died is utterly gone; and when a mortal has fallen, he is no more.
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 For the sea wastes in [length of] time, and a river fails and is dried up.
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 And man that has lain down [in death] shall certainly not rise again till the heaven be dissolved, and they shall not awake from their sleep.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 For oh that you had kept me in the grave, and had hidden me until your wrath should cease, and you should set me a time in which you would remember me! (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 For if a man should die, shall he live [again], having accomplished the days of his life? I will wait till I exist again?
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Then shall you call, and I will listen to you: but do not you reject the work of your hands.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 But you have numbered my devices: and not one of my sins shall escape you?
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 An you have sealed up my transgressions in a bag, and marked if I have been guilty of any transgression unawares.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 And verily a mountain falling will utterly be destroyed, and a rock shall be worn out of its place.
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 The waters wear the stones, and waters falling headlong [overflow] a heap of the earth: and you destroy the hope of man.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 You drive him to an end, and he is gone: you set your face against him, and send him away;
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 and though his children be multiplied, he knows [it] not; and if they be few, he is not aware.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 But his flesh is in pain, and his soul mourns.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
