Genesis 12
1 And the Lord said to Abram, Go forth out of your land and out of your kindred, and out of the house of your father, and come into the land which I will show you.
Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.
2 And I will make you a great nation, and I will bless you and magnify your name, and you shall be blessed.
Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä olet tuleva siunaukseksi.
3 And I will bless those that bless you, and curse those that curse you, and in you shall all the tribes of the earth be blessed.
Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."
4 And Abram went as the Lord spoke to him, and Lot departed with him, and Abram was seventy-five years old, when he went out of Charrhan.
Niin Abram lähti, niinkuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssansa. Abram oli Harranista lähtiessänsä seitsemänkymmenen viiden vuoden vanha.
5 And Abram took Sara his wife, and Lot the son of his brother, and all their possessions, as many as they had got, and every soul which they had got in Charrhan, and they went forth to go into the land of Chanaan.
Ja Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin sekä kaiken omaisuuden, jonka he olivat koonneet, ja ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa, ja he lähtivät menemään Kanaanin maahan. Ja he tulivat Kanaanin maahan.
6 And Abram traversed the land lengthwise as far as the place Sychem, to the high oak, and the Chananites then inhabited the land.
Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa.
7 And the Lord appeared to Abram, and said to him, I will give this land to your seed. And Abram built an altar there to the Lord who appeared to him.
Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan". Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.
8 And he departed thence to the mountain eastward of Baethel, and there he pitched his tent in Baethel near the sea, and Aggai toward the east, and there he built an altar to the Lord, and called on the name of the Lord.
Sieltä hän siirtyi edemmäksi vuoristoon, itään päin Beetelistä, ja pystytti telttansa, niin että Beetel oli lännessä ja Ai idässä, ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.
9 And Abram departed and went and encamped in the wilderness.
Ja sieltä Abram lähti ja vaelsi yhä edemmäksi Etelämaahan päin.
10 And there was a famine in the land, and Abram went down to Egypt to sojourn there, because the famine prevailed in the land.
Niin tuli nälänhätä maahan, ja Abram meni Egyptiin, asuakseen siellä jonkun aikaa, sillä nälänhätä maassa oli kova.
11 And it came to pass when Abram drew near to enter into Egypt, Abram said to Sara his wife, I know that you are a fair woman.
Ja kun hän lähestyi Egyptiä, puhui hän vaimollensa Saaraille: "Katso, minä tiedän, että sinä olet kaunis nainen.
12 It shall come to pass then that when the Egyptians shall see you, they shall say, This is his wife, and they shall kill me, but they shall save you alive.
Kun egyptiläiset saavat nähdä sinut, niin he sanovat: 'Hän on hänen vaimonsa', ja tappavat minut, mutta antavat sinun elää.
13 Say, therefore, I am his sister, that it may be well with me on account of you, and my soul shall live because of you.
Sano siis olevasi minun sisareni, että minun kävisi hyvin sinun tähtesi ja minä sinun takiasi saisin jäädä henkiin."
14 And it came to pass when Abram entered into Egypt—the Egyptians having seen his wife that she was very beautiful—
Kun Abram tuli Egyptiin, näkivät egyptiläiset, että Saarai oli hyvin kaunis nainen.
15 that the princes of Pharao saw her, and praised her to Pharao and brought her into the house of Pharao.
Ja kun faraon ruhtinaat olivat nähneet hänet, ylistelivät he häntä faraolle; ja vaimo vietiin faraon hoviin.
16 And they treated Abram well on her account, and he had sheep, and calves, and asses, and menservants, and women-servants, and mules, and camels.
Ja Abramia hän kohteli hyvin hänen tähtensä. Ja hän sai pikkukarjaa, raavaskarjaa ja aaseja, palvelijoita ja palvelijattaria, aasintammoja ja kameleja.
17 And God afflicted Pharao with great and severe afflictions, and his house, because of Sara, Abram's wife.
Mutta Herra antoi kovien vitsausten kohdata faraota ja hänen hoviansa Saarain, Abramin vaimon, tähden.
18 And Pharao having called Abram, said, What is this you have done to me, that you did not tell me that she was your wife?
Silloin farao kutsui Abramin luoksensa ja sanoi: "Mitä olet minulle tehnyt? Miksi et ilmoittanut minulle, että hän on sinun vaimosi?
19 Therefore did you say, She is my sister? and I took her for a wife to myself; and now, behold, your wife is before you, take her and go quickly away.
Miksi sanoit: 'Hän on minun sisareni', niin että minä otin hänet vaimokseni? Katso, tässä on vaimosi, ota hänet ja mene."
20 And Pharao gave charge to men concerning Abram, to join in sending him forward, and his wife, and all that he had.
Ja farao antoi hänestä käskyn miehillensä, että he saattaisivat hänet pois, hänet ja hänen vaimonsa sekä kaiken, mitä hänellä oli.
