Kings II 22
1 And David spoke to the Lord the words of this song, in the day in which the Lord rescued him out of the hand of all his enemies, and out of the hand of Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 And the song was thus: O Lord, my rock, and my fortress, and my deliverer,
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 my God; he shall be to me my guard, I will trust in him: [he is] my protector, and the horn of my salvation, my helper, and my sure refuge; you shall save me from the unjust man.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 I will call upon the Lord who is worthy to be praised, and I shall be saved from my enemies.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 For the troubles of death compassed me, the floods of iniquity amazed me:
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 When I am afflicted I will call upon the Lord, and will cry to my God, and he shall hear my voice out of his temple, and my cry shall come into his ears.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 And the earth was troubled and quaked, and the foundations of heaven were confounded and torn asunder, because the Lord was angry with them.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 There went up a smoke in his wrath, and fire out of his mouth devours: coals were kindled at it.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 And he bowed the heavens, and came down, and [there was] darkness under his feet.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 And he rode upon the cherubs and did fly, and was seen upon the wings of the wind.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 And he made darkness his hiding-place; his tabernacle round about him was the darkness of waters, he condensed it with the clouds of the air.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 At the brightness before him coals of fire were kindled.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 The Lord thundered out of heaven, and the Most High uttered his voice.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 And he sent forth arrows, and scattered them, and he flashed lightning, and dismayed them.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 And the channels of the sea were seen, and the foundations of the world were discovered, at the rebuke of the Lord, at the blast of the breath of his anger.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 He sent from above and took me; he drew me out of many waters.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 He delivered me from my strong enemies, from them that hated me, for they were stronger than I.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 The days of my affliction prevented me; but the Lord was my stay.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 And he brought me into a wide place, and rescued me, because he delighted in me.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 And the Lord recompensed me according to my righteousness; even according to the purity of my hands did he recompense me.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Because, I kept the ways of the Lord, and did not wickedly depart from my God.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 For all his judgments and his ordinances [were] before me: I departed not from them.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 And I shall be blameless before him, and will keep myself from my iniquity.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 And the Lord will recompense me according to my righteousness, and according to the purity of my hands in his eye-sight.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 With the holy you will be holy, and with the perfect man you will be perfect,
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 and with the excellent you will be excellent, and with the froward you will be froward.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 And you will save the poor people, and will bring down the eyes of the haughty.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 For you, Lord, [are] my lamp, and the Lord shall shine forth to me in my darkness.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 For by you shall I run [as] a girded man, and by my God shall I leap over a wall.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 As for the Mighty One, his way [is] blameless: the word of the Lord [is] strong [and] tried in the fire: he is a protector to all that put their trust in him.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Who [is] strong, but the Lord? and who will be a Creator except our God?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 [It is] the Mighty One who strengthens me with might, and has prepared my way without fault.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 He makes my feet like hart's feet, and sets me upon the high places.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 He teaches my hands to war, and has broken a brazen bow by my arm.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 And you have given me the shield of my salvation, and your propitious dealing has increased me,
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 so as to make room under me for my going, and my legs did not totter.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 I will pursue my enemies, and will utterly destroy them; and I will not turn again till I have consumed them.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 And I will crush them, and they shall not rise; and they shall fall under my feet.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 And you shall strengthen me with power for the war; you shall cause them that rise up against me to bow down under me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 And you have caused mine enemies to flee before me, even them that hated me, and you have slain them.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 They shall cry, and there shall be no helper; to the Lord, but he hearkens not to them.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 And I ground them as the dust of the earth, I beat them small as the mire of the streets.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 And you shall deliver me from the striving of the peoples, you shall keep me [to be] the head of the Gentiles: a people which I knew not served me.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 The strange children feigned [obedience] to me; they listened to me as soon as they heard.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 The strange children shall be cast away, and shall be overthrown out of their hiding places.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 The Lord lives, and blessed [be] my guardian, and my God, my strong keeper, shall be exalted.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 The Lord who avenges me [is] strong, chastening the nations under me,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 and bringing me out from my enemies: and you shall set me on high from among those that rise up against me: you shall deliver me from the violent man.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Therefore will I confess to you, O Lord, among the Gentiles, and sing to your name.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 He magnifies the salvation of his king, and works mercy for his anointed, even for David and for his seed for ever.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
