Proverbs 19
1 Better [is] the poor that walketh in his integrity, than [he that is] perverse in his lips, and is a fool.
Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
2 Also, [that] the soul [be] without knowledge, [it is] not good; and he that hasteth with [his] feet sinneth.
Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
3 The foolishness of man perverteth his way: and his heart fretteth against the LORD.
Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
4 Wealth maketh many friends; but the poor is separated from his neighbour.
Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
5 A false witness shall not be unpunished, and [he that] speaketh lies shall not escape.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
6 Many will intreat the favour of the prince: and every man [is] a friend to him that giveth gifts.
Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
7 All the brethren of the poor do hate him: how much more do his friends go far from him? he pursueth [them with] words, [yet] they [are] wanting [to him].
Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
8 He that getteth wisdom loveth his own soul: he that keepeth understanding shall find good.
Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
9 A false witness shall not be unpunished, and [he that] speaketh lies shall perish.
Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
10 Delight is not seemly for a fool; much less for a servant to have rule over princes.
Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
11 The discretion of a man deferreth his anger; and [it is] his glory to pass over a transgression.
Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
12 The king’s wrath [is] as the roaring of a lion; but his favour [is] as dew upon the grass.
Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
13 A foolish son [is] the calamity of his father: and the contentions of a wife [are] a continual dropping.
Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
14 House and riches [are] the inheritance of fathers: and a prudent wife [is] from the LORD.
Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
15 Slothfulness casteth into a deep sleep; and an idle soul shall suffer hunger.
Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
16 He that keepeth the commandment keepeth his own soul; [but] he that despiseth his ways shall die.
Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
17 He that hath pity upon the poor lendeth unto the LORD; and that which he hath given will he pay him again.
Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
18 Chasten thy son while there is hope, and let not thy soul spare for his crying.
Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
19 A man of great wrath shall suffer punishment: for if thou deliver [him], yet thou must do it again.
Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
20 Hear counsel, and receive instruction, that thou mayest be wise in thy latter end.
Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
21 [There are] many devices in a man’s heart; nevertheless the counsel of the LORD, that shall stand.
Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 The desire of a man [is] his kindness: and a poor man [is] better than a liar.
Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
23 The fear of the LORD [tendeth] to life: and [he that hath it] shall abide satisfied; he shall not be visited with evil.
Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
24 A slothful [man] hideth his hand in [his] bosom, and will not so much as bring it to his mouth again.
Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
25 Smite a scorner, and the simple will beware: and reprove one that hath understanding, [and] he will understand knowledge.
Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
26 He that wasteth [his] father, [and] chaseth away [his] mother, [is] a son that causeth shame, and bringeth reproach.
Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
27 Cease, my son, to hear the instruction [that causeth] to err from the words of knowledge.
Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
28 An ungodly witness scorneth judgment: and the mouth of the wicked devoureth iniquity.
Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
29 Judgments are prepared for scorners, and stripes for the back of fools.
Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
