Proverbs 19
1 Better [is] the poor that walketh in his integrity, than [he that is] perverse in his lips, and is a fool.
Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Also, [that] the soul [be] without knowledge, [it is] not good; and he that hasteth with [his] feet sinneth.
Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 The foolishness of man perverteth his way: and his heart fretteth against the LORD.
Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 Wealth maketh many friends; but the poor is separated from his neighbour.
Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 A false witness shall not be unpunished, and [he that] speaketh lies shall not escape.
Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 Many will intreat the favour of the prince: and every man [is] a friend to him that giveth gifts.
Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 All the brethren of the poor do hate him: how much more do his friends go far from him? he pursueth [them with] words, [yet] they [are] wanting [to him].
Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 He that getteth wisdom loveth his own soul: he that keepeth understanding shall find good.
Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 A false witness shall not be unpunished, and [he that] speaketh lies shall perish.
Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 Delight is not seemly for a fool; much less for a servant to have rule over princes.
Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 The discretion of a man deferreth his anger; and [it is] his glory to pass over a transgression.
Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 The king’s wrath [is] as the roaring of a lion; but his favour [is] as dew upon the grass.
Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 A foolish son [is] the calamity of his father: and the contentions of a wife [are] a continual dropping.
Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 House and riches [are] the inheritance of fathers: and a prudent wife [is] from the LORD.
Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 Slothfulness casteth into a deep sleep; and an idle soul shall suffer hunger.
Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 He that keepeth the commandment keepeth his own soul; [but] he that despiseth his ways shall die.
Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 He that hath pity upon the poor lendeth unto the LORD; and that which he hath given will he pay him again.
Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Chasten thy son while there is hope, and let not thy soul spare for his crying.
Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 A man of great wrath shall suffer punishment: for if thou deliver [him], yet thou must do it again.
Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Hear counsel, and receive instruction, that thou mayest be wise in thy latter end.
Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 [There are] many devices in a man’s heart; nevertheless the counsel of the LORD, that shall stand.
Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 The desire of a man [is] his kindness: and a poor man [is] better than a liar.
Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 The fear of the LORD [tendeth] to life: and [he that hath it] shall abide satisfied; he shall not be visited with evil.
Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 A slothful [man] hideth his hand in [his] bosom, and will not so much as bring it to his mouth again.
Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 Smite a scorner, and the simple will beware: and reprove one that hath understanding, [and] he will understand knowledge.
Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 He that wasteth [his] father, [and] chaseth away [his] mother, [is] a son that causeth shame, and bringeth reproach.
Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 Cease, my son, to hear the instruction [that causeth] to err from the words of knowledge.
Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 An ungodly witness scorneth judgment: and the mouth of the wicked devoureth iniquity.
Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 Judgments are prepared for scorners, and stripes for the back of fools.
Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.
