Job 9
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 I know [it is] so of a truth: but how should man be just with God?
"Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
3 If he will contend with him, he cannot answer him one of a thousand.
Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
4 [He is] wise in heart, and mighty in strength: who hath hardened [himself] against him, and hath prospered?
Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
5 Which removeth the mountains, and they know not: which overturneth them in his anger.
Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
6 Which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
7 Which commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars.
hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
8 Which alone spreadeth out the heavens, and treadeth upon the waves of the sea.
hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
9 Which maketh Arcturus, Orion, and Pleiades, and the chambers of the south.
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
10 Which doeth great things past finding out; yea, and wonders without number.
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
11 Lo, he goeth by me, and I see [him] not: he passeth on also, but I perceive him not.
Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
12 Behold, he taketh away, who can hinder him? who will say unto him, What doest thou?
Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
13 [If] God will not withdraw his anger, the proud helpers do stoop under him.
Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
14 How much less shall I answer him, [and] choose out my words [to reason] with him?
Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
15 Whom, though I were righteous, [yet] would I not answer, [but] I would make supplication to my judge.
Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
16 If I had called, and he had answered me; [yet] would I not believe that he had hearkened unto my voice.
Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
17 For he breaketh me with a tempest, and multiplieth my wounds without cause.
hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
18 He will not suffer me to take my breath, but filleth me with bitterness.
joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
19 If [I speak] of strength, lo, [he is] strong: and if of judgment, who shall set me a time [to plead]?
Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
20 If I justify myself, mine own mouth shall condemn me: [if I say], I [am] perfect, it shall also prove me perverse.
Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
21 [Though] I [were] perfect, [yet] would I not know my soul: I would despise my life.
Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
22 This [is] one [thing], therefore I said [it], He destroyeth the perfect and the wicked.
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
23 If the scourge slay suddenly, he will laugh at the trial of the innocent.
Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
24 The earth is given into the hand of the wicked: he covereth the faces of the judges thereof; if not, where, [and] who [is] he?
Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
25 Now my days are swifter than a post: they flee away, they see no good.
Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
26 They are passed away as the swift ships: as the eagle [that] hasteth to the prey.
ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
27 If I say, I will forget my complaint, I will leave off my heaviness, and comfort [myself: ]
Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
28 I am afraid of all my sorrows, I know that thou wilt not hold me innocent.
niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
29 [If] I be wicked, why then labour I in vain?
Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
30 If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
31 Yet shalt thou plunge me in the ditch, and mine own clothes shall abhor me.
silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
32 For [he is] not a man, as I [am, that] I should answer him, [and] we should come together in judgment.
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
33 Neither is there any daysman betwixt us, [that] might lay his hand upon us both.
Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
34 Let him take his rod away from me, and let not his fear terrify me:
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
35 [Then] would I speak, and not fear him; but [it is] not so with me.
silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
