Job 3
1 After this opened Job his mouth, and cursed his day.
Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
2 And Job spake, and said,
Job lausui ja sanoi:
3 Let the day perish wherein I was born, and the night [in which] it was said, There is a man child conceived.
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
4 Let that day be darkness; let not God regard it from above, neither let the light shine upon it.
Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
5 Let darkness and the shadow of death stain it; let a cloud dwell upon it; let the blackness of the day terrify it.
Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
6 As [for] that night, let darkness seize upon it; let it not be joined unto the days of the year, let it not come into the number of the months.
Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
7 Lo, let that night be solitary, let no joyful voice come therein.
Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
8 Let them curse it that curse the day, who are ready to raise up their mourning.
Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
9 Let the stars of the twilight thereof be dark; let it look for light, but [have] none; neither let it see the dawning of the day:
Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
10 Because it shut not up the doors of my [mother’s] womb, nor hid sorrow from mine eyes.
koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
11 Why died I not from the womb? [why] did I [not] give up the ghost when I came out of the belly?
Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
12 Why did the knees prevent me? or why the breasts that I should suck?
Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
13 For now should I have lain still and been quiet, I should have slept: then had I been at rest,
Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
14 With kings and counsellors of the earth, which built desolate places for themselves;
kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
15 Or with princes that had gold, who filled their houses with silver:
päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
16 Or as an hidden untimely birth I had not been; as infants [which] never saw light.
tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
17 There the wicked cease [from] troubling; and there the weary be at rest.
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
18 [There] the prisoners rest together; they hear not the voice of the oppressor.
kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
19 The small and great are there; and the servant [is] free from his master.
Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
20 Wherefore is light given to him that is in misery, and life unto the bitter [in] soul;
Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
21 Which long for death, but it [cometh] not; and dig for it more than for hid treasures;
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
22 Which rejoice exceedingly, [and] are glad, when they can find the grave?
jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
23 [Why is light given] to a man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
24 For my sighing cometh before I eat, and my roarings are poured out like the waters.
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
25 For the thing which I greatly feared is come upon me, and that which I was afraid of is come unto me.
Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
26 I was not in safety, neither had I rest, neither was I quiet; yet trouble came.
Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
