Job 29
1 Moreover Job continued his parable, and said,
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Oh that I were as [in] months past, as [in] the days [when] God preserved me;
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 When his candle shined upon my head, [and when] by his light I walked [through] darkness;
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 As I was in the days of my youth, when the secret of God [was] upon my tabernacle;
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 When the Almighty [was] yet with me, [when] my children [were] about me;
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 When I washed my steps with butter, and the rock poured me out rivers of oil;
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 When I went out to the gate through the city, [when] I prepared my seat in the street!
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 The young men saw me, and hid themselves: and the aged arose, [and] stood up.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 The princes refrained talking, and laid [their] hand on their mouth.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 The nobles held their peace, and their tongue cleaved to the roof of their mouth.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 When the ear heard [me], then it blessed me; and when the eye saw [me], it gave witness to me:
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 Because I delivered the poor that cried, and the fatherless, and [him that had] none to help him.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 The blessing of him that was ready to perish came upon me: and I caused the widow’s heart to sing for joy.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 I put on righteousness, and it clothed me: my judgment [was] as a robe and a diadem.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 I was eyes to the blind, and feet [was] I to the lame.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 I [was] a father to the poor: and the cause [which] I knew not I searched out.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 And I brake the jaws of the wicked, and plucked the spoil out of his teeth.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Then I said, I shall die in my nest, and I shall multiply [my] days as the sand.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 My root [was] spread out by the waters, and the dew lay all night upon my branch.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 My glory [was] fresh in me, and my bow was renewed in my hand.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Unto me [men] gave ear, and waited, and kept silence at my counsel.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 After my words they spake not again; and my speech dropped upon them.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 And they waited for me as for the rain; and they opened their mouth wide [as] for the latter rain.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 [If] I laughed on them, they believed [it] not; and the light of my countenance they cast not down.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 I chose out their way, and sat chief, and dwelt as a king in the army, as one [that] comforteth the mourners.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
