Job 16
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 I have heard many such things: miserable comforters [are] ye all.
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
3 Shall vain words have an end? or what emboldeneth thee that thou answerest?
Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
4 I also could speak as ye [do: ] if your soul were in my soul’s stead, I could heap up words against you, and shake mine head at you.
Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
5 [But] I would strengthen you with my mouth, and the moving of my lips should asswage [your grief].
rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
6 Though I speak, my grief is not asswaged: and [though] I forbear, what am I eased?
Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
7 But now he hath made me weary: thou hast made desolate all my company.
Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
8 And thou hast filled me with wrinkles, [which] is a witness [against me: ] and my leanness rising up in me beareth witness to my face.
ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
9 He teareth [me] in his wrath, who hateth me: he gnasheth upon me with his teeth; mine enemy sharpeneth his eyes upon me.
Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
10 They have gaped upon me with their mouth; they have smitten me upon the cheek reproachfully; they have gathered themselves together against me.
he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
11 God hath delivered me to the ungodly, and turned me over into the hands of the wicked.
Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
12 I was at ease, but he hath broken me asunder: he hath also taken [me] by my neck, and shaken me to pieces, and set me up for his mark.
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
13 His archers compass me round about, he cleaveth my reins asunder, and doth not spare; he poureth out my gall upon the ground.
hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
14 He breaketh me with breach upon breach, he runneth upon me like a giant.
Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
15 I have sewed sackcloth upon my skin, and defiled my horn in the dust.
Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
16 My face is foul with weeping, and on my eyelids [is] the shadow of death;
Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
17 Not for [any] injustice in mine hands: also my prayer [is] pure.
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
18 O earth, cover not thou my blood, and let my cry have no place.
Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
19 Also now, behold, my witness [is] in heaven, and my record [is] on high.
Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
20 My friends scorn me: [but] mine eye poureth out [tears] unto God.
Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
21 O that one might plead for a man with God, as a man [pleadeth] for his neighbour!
että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
22 When a few years are come, then I shall go the way [whence] I shall not return.
Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
