Job 14
1 Man [that is] born of a woman [is] of few days, and full of trouble.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 He cometh forth like a flower, and is cut down: he fleeth also as a shadow, and continueth not.
Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 And dost thou open thine eyes upon such an one, and bringest me into judgment with thee?
Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Who can bring a clean [thing] out of an unclean? not one.
Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Seeing his days [are] determined, the number of his months [are] with thee, thou hast appointed his bounds that he cannot pass;
Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Turn from him, that he may rest, till he shall accomplish, as an hireling, his day.
Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 For there is hope of a tree, if it be cut down, that it will sprout again, and that the tender branch thereof will not cease.
Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Though the root thereof wax old in the earth, and the stock thereof die in the ground;
Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 [Yet] through the scent of water it will bud, and bring forth boughs like a plant.
Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 But man dieth, and wasteth away: yea, man giveth up the ghost, and where [is] he?
Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 [As] the waters fail from the sea, and the flood decayeth and drieth up:
Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 So man lieth down, and riseth not: till the heavens [be] no more, they shall not awake, nor be raised out of their sleep.
Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 O that thou wouldest hide me in the grave, that thou wouldest keep me secret, until thy wrath be past, that thou wouldest appoint me a set time, and remember me! (Sheol h7585)
O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua. (Sheol h7585)
14 If a man die, shall he live [again]? all the days of my appointed time will I wait, till my change come.
Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Thou shalt call, and I will answer thee: thou wilt have a desire to the work of thine hands.
Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 For now thou numberest my steps: dost thou not watch over my sin?
Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 My transgression [is] sealed up in a bag, and thou sewest up mine iniquity.
Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 And surely the mountain falling cometh to nought, and the rock is removed out of his place.
Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 The waters wear the stones: thou washest away the things which grow [out] of the dust of the earth; and thou destroyest the hope of man.
Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Thou prevailest for ever against him, and he passeth: thou changest his countenance, and sendest him away.
Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 His sons come to honour, and he knoweth [it] not; and they are brought low, but he perceiveth [it] not of them.
Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 But his flesh upon him shall have pain, and his soul within him shall mourn.
Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.
