Matthew 22
1 And Jesus answered and spoke unto them again by parables, and said,
Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 The kingdom of heaven is like unto a certain king, which made a marriage for his son,
Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 And sent forth his servants to call them that were bidden to the wedding: and they would not come.
Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 Again, he sent forth other servants, saying, Tell them which are bidden, Behold, I have prepared my dinner: my oxen and my fatlings are killed, and all things are ready: come unto the marriage.
Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 But they made light of it, and went their ways, one to his farm, another to his merchandise:
Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 And the remnant took his servants, and pleaded them spitefully, and slew them.
Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 But when the king heard thereof, he was angry: and he sent forth his armies, and destroyed those murderers, and burned up their city.
Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 Then says he to his servants, The wedding is ready, but they which were bidden were not worthy.
Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 Go all of you therefore into the highways, and as many as all of you shall find, bid to the marriage.
Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 So those servants went out into the highways, and gathered together all as many as they found, both bad and good: and the wedding was furnished with guest.
Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 And when the king came in to see the guest, he saw there a man which had not on a wedding garment:
Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 And he says unto him, Friend, how came you in here not having a wedding garment? And he was speechless.
Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Then said the king to the servants, Bind him hand and foot, and take him away, and cast him into outer darkness, there shall be weeping and gnashing of teeth.
Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 For many are called, but few are chosen.
Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
15 Then went the Pharisees, and took counsel how they might entangle him in his talk. (logos)
Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 And they sent out unto him their disciples with the Herodians, saying, Master, we know that you are true, and teach the way of God in truth, neither care you for any man: for you regard not the person of men.
Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 Tell us therefore, What think you? Is it lawful to give tribute unto Caesar, or not?
Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 But Jesus perceived their wickedness, and said, Why tempt all of you me, all of you hypocrites?
Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Show me the tribute money. And they brought unto him a penny.
Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 And he says unto them, Whose is this image and superscription?
Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 They say unto him, Caesar's. Then says he unto them, Render therefore unto Caesar the things which are Caesar's; and unto God the things that are God's.
He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 When they had heard these words, they marvelled, and left him, and went their way.
Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
23 The same day came to him the Sadducees, which say that there is no resurrection, and asked him,
Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 Saying, Master, Moses said, If a man die, having no children, his brother shall marry his wife, and raise up seed unto his brother.
Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 Now there were with us seven brethren: and the first, when he had married a wife, deceased, and, having no issue, left his wife unto his brother:
Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 Likewise the second also, and the third, unto the seventh.
Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 And last of all the woman died also.
Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 Therefore in the resurrection whose wife shall she be of the seven? for they all had her.
Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 Jesus answered and said unto them, All of you do go astray, not knowing the scriptures, nor the power of God.
Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 For in the resurrection they neither marry, nor are given in marriage, but are as the angels of God in heaven.
Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 But as concerning the resurrection of the dead, have all of you not read that which was spoken unto you by God, saying,
Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 I am the God of Abraham, and the God of Isaac, and the God of Jacob? God is not the God of the dead, but of the living.
Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 And when the multitude heard this, they were astonished at his doctrine.
Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
34 But when the Pharisees had heard that he had put the Sadducees to silence, they were gathered together.
Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 Then one of them, which was a lawyer, asked him a question, tempting him, and saying,
Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 Master, which is the great commandment in the law?
Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Jesus said unto him, You shall love the Lord your God with all your heart, and with all your soul, and with all your mind.
Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 This is the first and great commandment.
Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 And the second is like unto it, You shall love your neighbour as yourself.
Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 On these two commandments hang all the law and the prophets.
Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
41 While the Pharisees were gathered together, Jesus asked them,
Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 Saying, What think all of you of Christ? whose son is he? They say unto him, The son of David.
Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 He says unto them, How then does David in spirit (pneuma) call him Lord, saying,
Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 The LORD said unto my Lord, Sit you on my right hand, till I make your enemies your footstool?
Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 If David then call him Lord, how is he his son?
Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 And no man was able to answer him a word, (logos) neither durst any man from that day forth ask him any more questions.
Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.
