Lamentations 5
1 Remember, O LORD, what has come upon us: consider, and behold our reproach.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Our inheritance is turned to strangers, our houses to aliens.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 We are orphans and fatherless, our mothers are as widows.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 We have drunken our water for money; our wood is sold unto us.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Our necks are under persecution: we labour, and have no rest.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 We have given the hand to the Egyptians, and to the Assyrians, to be satisfied with bread.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Our fathers have sinned, and are not; and we have borne their iniquities.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Servants have ruled over us: there is none that does deliver us out of their hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 We got our bread with the peril of our lives because of the sword of the wilderness.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Our skin was black like an oven because of the terrible famine.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 They ravished the women in Zion, and the maids in the cities of Judah.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Princes are hanged up by their hand: the faces of elders were not honoured.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 They took the young men to grind, and the children fell under the wood.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 The elders have ceased from the gate, the young men from their music.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 The joy of our heart is ceased; our dance is turned into mourning.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 The crown is fallen from our head: woe unto us, that we have sinned!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 For this our heart is faint; for these things our eyes are dim.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Because of the mountain of Zion, which is desolate, the foxes walk upon it.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 You, O LORD, remain for ever; your throne from generation to generation.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Wherefore do you forget us for ever, and forsake us so long time?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Turn you us unto you, O LORD, and we shall be turned; renew our days as of old.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 But you have utterly rejected us; you are very angry against us.
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
