Job 4
1 Then Eliphaz the Temanite answered and said,
Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 If we analyse to commune with you, will you be grieved? but who can withhold himself from speaking?
Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Behold, you have instructed many, and you have strengthened the weak hands.
Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Your words have raised up him that was falling, and you have strengthened the feeble knees.
Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 But now it has come upon you, and you faint; it touches you, and you are troubled.
Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
6 Is not this your fear, your confidence, your hope, and the uprightness of your ways?
Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Remember, I pray you, who ever perished, being innocent? or where were the righteous cut off?
Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Even as I have seen, they that plow iniquity, and sow wickedness, reap the same.
Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 By the blast of God they perish, and by the breath of his nostrils are they consumed.
He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 The old lion perishes for lack of prey, and the stout lion's whelps are scattered abroad.
Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
12 Now a thing was secretly brought to me, and mine ear received a little thereof.
Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falls on men,
Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 Fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.
Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up:
Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 It stood still, but I could not discern the form thereof: an image was before mine eyes, there was silence, and I heard a voice, saying,
Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his maker?
Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Behold, he put no trust in his servants; and his angels he charged with folly:
Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 How much less in them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, which are crushed before the moth?
Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 They are destroyed from morning to evening: they perish for ever without any regarding it.
Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 Does not their excellency which is in them go away? they die, even without wisdom.
Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.
