Job 39
1 Know you the time when the wild goats of the rock bring forth? or can you mark when the hinds do calve?
Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?
2 Can you number the months that they fulfill? or know you the time when they bring forth?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
3 They bow themselves, they bring forth their young ones, they cast out their sorrows.
Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.
4 Their young ones are in good looking, they grow up with corn; they go forth, and return not unto them.
Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
5 Who has sent out the wild ass free? or who has loosed the bands of the wild ass?
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,
6 Whose house I have made the wilderness, and the barren land his dwellings.
sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?
7 He scorns the multitude of the city, neither regards he the crying of the driver.
Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;
8 The range of the mountains is his pasture, and he searches after every green thing.
se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.
9 Will the unicorn (ox) be willing to serve you, or abide by your crib?
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
10 Can you bind the unicorn (ox) with his band in the furrow? or will he harrow the valleys after you?
Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
11 Will you trust him, because his strength is great? or will you leave your labour to him?
Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
12 Will you believe him, that he will bring home your seed, and gather it into your barn?
Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
13 Gave you the goodly wings unto the peacocks? or wings and feathers unto the ostrich?
Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?
14 Which left her eggs in the earth, and warms them in dust,
Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.
15 And forgets that the foot may crush them, or that the wild beast may break them.
Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.
16 She is hardened against her young ones, as though they were not her's: her labour is in vain without fear;
Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.
17 Because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.
Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
18 What time she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.
Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
19 Have you given the horse strength? have you clothed his neck with thunder?
Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
20 Can you make him afraid as a grasshopper? the glory of his nostrils is terrible.
Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.
21 He paws in the valley, and rejoices in his strength: he goes on to meet the armed men.
Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
22 He mocks at fear, and is not affrighted; neither turns he back from the sword.
Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.
23 The quiver rattles against him, the glittering spear and the shield.
Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.
24 He swallows the ground with fierceness and rage: neither believes he that it is the sound of the trumpet.
Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.
25 He says among the trumpets, Ha, ha; and he smells the battle far off, the thunder of the captains, and the shouting.
Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
26 Does the hawk fly by your wisdom, and stretch her wings toward the south?
Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?
27 Does the eagle mount up at your command, and make her nest on high?
Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?
28 She dwells and abides on the rock, upon the crag of the rock, and the strong place.
Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
29 From thence she seeks the prey, and her eyes behold far off.
Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.
30 Her young ones also suck up blood: and where the slain are, there is she.
Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
