Psalms 74
1 O God, why hast thou cast us off for ever? why doth thine anger smoke against the sheep of thy pasture?
Aasafin mietevirsi. Miksi sinä, Jumala, hylkäsit meidät ainiaaksi, miksi suitsuaa sinun vihasi laitumesi lampaita vastaan?
2 Remember thy congregation, which thou hast purchased of old; the rod of thine inheritance, which thou hast redeemed; this mount Zion, wherein thou hast dwelt.
Muista seurakuntaasi, jonka muinoin omaksesi otit, jonka lunastit perintösuvuksesi. Muista Siionin vuorta, jolla sinä asut.
3 Lift up thy feet unto the perpetual desolations; even all that the enemy hath done wickedly in the sanctuary.
Ohjaa askeleesi ikuisille raunioille. Vihollinen on raiskannut kaiken pyhäkössä.
4 Thine enemies roar in the midst of thy congregations; they set up their ensigns for signs.
Sinun vihollisesi huusivat kokoushuoneessasi, he pystyttivät omat merkkinsä merkeiksi sinne.
5 A man was famous according as he had lifted up axes upon the thick trees.
Näytti, kuin olisi tiheässä metsässä kirveitä heilutettu korkealle.
6 But now they break down the carved work thereof at once with axes and hammers.
Niin he löivät kaikki sen veistokset kirveillä ja nuijilla rikki.
7 They have cast fire into thy sanctuary, they have defiled by casting down the dwelling place of thy name to the ground.
He pistivät sinun pyhäkkösi tuleen, he häväisivät, panivat maan tasalle sinun nimesi asumuksen.
8 They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.
He sanoivat sydämessään: "Me hävitämme heidät kaikki tyynni". He polttivat kaikki jumalanpalvelushuoneet maasta.
9 We see not our signs: there is no more any prophet: neither is there among us any that knoweth how long.
Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan-.
10 O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme thy name for ever?
Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta?
11 Why withdrawest thou thy hand, even thy right hand? pluck it out of thy bosom.
Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.
12 For God is my King of old, working salvation in the midst of the earth.
Jumala on minun kuninkaani ammoisista ajoista, hän toimittaa pelastuksen maan päällä.
13 Thou didst divide the sea by thy strength: thou brakest the heads of the dragons in the waters.
Sinä voimallasi halkaisit meren, sinä musersit lohikäärmeitten päät vetten päällä.
14 Thou brakest the heads of leviathan in pieces, and gavest him to be meat to the people inhabiting the wilderness.
Sinä ruhjoit rikki Leviatanin päät, sinä annoit hänet ruuaksi erämaan eläinten laumalle.
15 Thou didst cleave the fountain and the flood: thou driedst up mighty rivers.
Sinä puhkaisit kuohumaan lähteen ja puron, sinä kuivasit väkevät virrat.
16 The day is thine, the night also is thine: thou hast prepared the light and the sun.
Sinun on päivä, sinun on yö, sinä valmistit valon ja auringon.
17 Thou hast set all the borders of the earth: thou hast made summer and winter.
Sinä määräsit kaikki maan rajat, sinä asetit kesän ja talven.
18 Remember this, that the enemy hath reproached, O Yhwh, and that the foolish people have blasphemed thy name.
Niin muista tämä: vihollinen herjaa Herraa, houkkiokansa pilkkaa sinun nimeäsi.
19 O deliver not the soul of thy turtledove unto the multitude of the wicked: forget not the congregation of thy poor for ever.
Älä anna pedolle alttiiksi metsäkyyhkysesi sielua, älä iäksi unhota kurjiesi elämää.
20 Have respect unto the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.
Katso liittoasi. Sillä maan pimennot ovat väkivallan pesiä täynnä.
21 O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise thy name.
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
22 Arise, O God, plead thine own cause: remember how the foolish man reproacheth thee daily.
Nouse, Jumala, aja asiasi. Muista, miten houkat herjaavat sinua kaiken aikaa.
23 Forget not the voice of thine enemies: the tumult of those that rise up against thee increaseth continually.
Älä unhota vihollistesi huutoa, älä vastustajaisi melua, joka kohoaa lakkaamatta.
