Proverbs 26
1 As snow in summer, and as rain in harvest, so honour is not seemly for a fool.
Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
2 As the bird by wandering, as the swallow by flying, so the curse causeless shall not come.
Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
3 A whip for the horse, a bridle for the donkey, and a rod for the fool’s back.
Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
4 Answer not a fool according to his folly, lest thou also be like unto him.
Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
5 Answer a fool according to his folly, lest he be wise in his own conceit.
Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
6 He that sendeth a message by the hand of a fool cutteth off the feet, and drinketh damage.
Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
7 The legs of the lame are not equal: so is a parable in the mouth of fools.
Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
8 As he that bindeth a stone in a sling, so is he that giveth honour to a fool.
Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
9 As a thorn goeth up into the hand of a drunkard, so is a parable in the mouth of fools.
Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
10 The great God that formed all things both rewardeth the fool, and rewardeth transgressors.
Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
11 As a dog returneth to his vomit, so a fool returneth to his folly.
Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
12 Seest thou a man wise in his own conceit? there is more hope of a fool than of him.
Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 The slothful man saith, There is a lion in the way; a lion is in the streets.
Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
14 As the door turneth upon his hinges, so doth the slothful upon his bed.
Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
15 The slothful hideth his hand in his bosom; it grieveth him to bring it again to his mouth.
Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
16 The sluggard is wiser in his own conceit than seven men that can render a reason.
Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
17 He that passeth by, and meddleth with strife belonging not to him, is like one that taketh a dog by the ears.
Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
18 As a mad man who casteth firebrands, arrows, and death,
Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
19 So is the man that deceiveth his neighbour, and saith, Am not I in sport?
on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
20 Where no wood is, there the fire goeth out: so where there is no talebearer, the strife ceaseth.
Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
21 As coals are to burning coals, and wood to fire; so is a contentious man to kindle strife.
Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
22 The words of a talebearer are as wounds, and they go down into the innermost parts of the belly.
Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
23 Burning lips and a wicked heart are like a potsherd covered with silver dross.
Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
24 He that hateth dissembleth with his lips, and layeth up deceit within him;
Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
25 When he speaketh fair, believe him not: for there are seven abominations in his heart.
Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
26 Whose hatred is covered by deceit, his wickedness shall be shewed before the whole congregation.
Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
27 Whoso diggeth a pit shall fall therein: and he that rolleth a stone, it will return upon him.
Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
28 A lying tongue hateth those that are afflicted by it; and a flattering mouth worketh ruin.
Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
