Job 31
1 I made a covenant with mine eyes; why then should I look upon a maid?
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 For what portion of God is there from above? and what inheritance of the Almighty from on high?
Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Is not destruction to the wicked? and a strange punishment to the workers of iniquity?
Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Doth not he see my ways, and count all my steps?
Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 If I have walked with vanity, or if my foot hath hasted to deceit;
Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 Let me be weighed in an even balance, that God may know mine integrity.
Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 If my step hath turned out of the way, and mine heart walked after mine eyes, and if any blot hath cleaved to mine hands;
Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 Then let me sow, and let another eat; yea, let my offspring be rooted out.
Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 If mine heart have been deceived by a woman, or if I have laid wait at my neighbour’s door;
Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 Then let my wife grind unto another, and let others bow down upon her.
Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 For this is an heinous crime; yea, it is an iniquity to be punished by the judges.
Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 For it is a fire that consumeth to destruction, and would root out all mine increase.
Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
13 If I did despise the cause of my manservant or of my maidservant, when they contended with me;
Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 What then shall I do when God riseth up? and when he visiteth, what shall I answer him?
Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Did not he that made me in the womb make him? and did not one fashion us in the womb?
Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 If I have withheld the poor from their desire, or have caused the eyes of the widow to fail;
Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 Or have eaten my morsel myself alone, and the fatherless hath not eaten thereof;
Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 ( For from my youth he was brought up with me, as with a father, and I have guided her from my mother’s womb; )
Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 If I have seen any perish for want of clothing, or any poor without covering;
Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 If his loins have not blessed me, and if he were not warmed with the fleece of my sheep;
Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 If I have lifted up my hand against the fatherless, when I saw my help in the gate:
Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 Then let mine arm fall from my shoulder blade, and mine arm be broken from the bone.
Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 For destruction from God was a terror to me, and by reason of his highness I could not endure.
Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
24 If I have made gold my hope, or have said to the fine gold, Thou art my confidence;
Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 If I rejoiced because my wealth was great, and because mine hand had gotten much;
Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 If I beheld the sun when it shined, or the moon walking in brightness;
Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 And my heart hath been secretly enticed, or my mouth hath kissed my hand:
Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 This also were an iniquity to be punished by the judge: for I should have denied the God that is above.
Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
29 If I rejoiced at the destruction of him that hated me, or lifted up myself when evil found him:
Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 Neither have I suffered my mouth to sin by wishing a curse to his soul.
Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 If the men of my tabernacle said not, Oh that we had of his flesh! we cannot be satisfied.
Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 The stranger did not lodge in the street: but I opened my doors to the traveller.
Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 If I covered my transgressions as Adam, by hiding mine iniquity in my bosom:
Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 Did I fear a great multitude, or did the contempt of families terrify me, that I kept silence, and went not out of the door?
Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
35 Oh that one would hear me! behold, my desire is, that the Almighty would answer me, and that mine adversary had written a book.
Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 Surely I would take it upon my shoulder, and bind it as a crown to me.
Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 I would declare unto him the number of my steps; as a prince would I go near unto him.
Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 If my land cry against me, or that the furrows likewise thereof complain;
Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 If I have eaten the fruits thereof without money, or have caused the owners thereof to lose their life:
Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 Let thistles grow instead of wheat, and cockle instead of barley. The words of Job are ended.
Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.
