Psalms 53

1 The fool hath said in his heart, There is no Elohim. Corrupt are they, and have done abominable iniquity: there is none that doeth good.

Davidin opetus, edelläveisaajalle, Mahelatin päällä. Tyhmät sanovat sydämessänsä: ei Jumalaa olekaan; ei he mitään kelpaa, ja ovat ilkiät menoissansa: ei ole joka hyvää tekee.

2 Elohim looked down from heaven upon the children of men, to see if there were any that did understand, that did seek Elohim.

Jumala katsoi taivaasta ihmisten lapsia, nähdäksensä, jos joku ymmärtäis, joku Jumalaa etsis.

3 Every one of them is gone back: they are altogether become filthy; there is none that doeth good, no, not one.

Mutta he ovat kaikki vilpistelleet, ja kaikki ovat kelvottomiksi tulleet: ei ole yksikään, joka hyvää tekee, ei ainoakaan.

4 Have the workers of iniquity no knowledge? who eat up my people as they eat bread: they have not called upon Elohim.

Eivätkö pahantekiät sitä huomaitse? jotka minun kansaani syövät, niinkuin he söisivät leipää; vaan ei he Jumalaa avuksensa huuda.

5 There were they in great fear, where no fear was: for Elohim hath scattered the bones of him that encampeth against thee: thou hast put them to shame, because Elohim hath despised them.

Siellä he kovin pelkäsivät, kussa ei mitään peljättävää ollut; sillä Jumala hajoittaa niiden luut, jotka sinua ahdistavat: sinä saatat heitä häpiään, sillä Jumala hylkää heidät.

6 Oh that the salvation of Israel were come out of Zion! When Elohim bringeth back the captivity of his people, Jacob shall rejoice, and Israel shall be glad.

Oi, jos apu tulis Zionista Israelille! Kuin Jumala vangitun kansansa päästää, niin Jakob iloitsee ja Israel riemuitsee.