Psalms 42
1 As the hart panteth after the water brooks, so panteth my soul after thee, O Elohim.
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi. Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
2 My soul thirsteth for Elohim, for the living El: when shall I come and appear before Elohim?
Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
3 My tears have been my meat day and night, while they continually say unto me, Where is thy Elohim?
Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?"
4 When I remember these things, I pour out my soul in me: for I had gone with the multitude, I went with them to the house of Elohim, with the voice of joy and praise, with a multitude that kept holyday.
Näitä minä muistelen ja vuodatan sydämeni: minä kuljin väentungoksessa, astuin sen kanssa Jumalan huoneeseen riemun ja kiitoksen raikuessa juhlivasta joukosta.
5 Why art thou cast down, O my soul? and why art thou disquieted in me? hope thou in Elohim: for I shall yet praise him for the help of his countenance.
Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.
6 O my Elohim, my soul is cast down within me: therefore will I remember thee from the land of Jordan, and of the Hermonites, from the hill Mizar.
Minun Jumalani, minun sieluni on murheellinen minussa, sentähden minä muistan sinua Jordanin maalla, Hermonin kukkuloilla ja Misarin vuorella.
7 Deep calleth unto deep at the noise of thy waterspouts: all thy waves and thy billows are gone over me.
Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni.
8 Yet YHWH will command his lovingkindness in the daytime, and in the night his song shall be with me, and my prayer unto the El of my life.
Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa.
9 I will say unto El my rock, Why hast thou forgotten me? why go I mourning because of the oppression of the enemy?
Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: "Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?"
10 As with a sword in my bones, mine enemies reproach me; while they say daily unto me, Where is thy Elohim?
Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: "Missä on sinun Jumalasi?"
11 Why art thou cast down, O my soul? and why art thou disquieted within me? hope thou in Elohim: for I shall yet praise him, who is the health of my countenance, and my Elohim.
Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.
