Job 6
1 But Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 Oh that my grief were throughly weighed, and my calamity laid in the balances together!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 For now it would be heavier than the sand of the sea: therefore my words are swallowed up.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 For the arrows of the Almighty are within me, the poison whereof drinketh up my spirit: the terrors of Eloah do set themselves in array against me.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 Doth the wild ass bray when he hath grass? or loweth the ox over his fodder?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 Can that which is unsavoury be eaten without salt? or is there any taste in the white of an egg?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 The things that my soul refused to touch are as my sorrowful meat.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Oh that I might have my request; and that Eloah would grant me the thing that I long for!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Even that it would please Eloah to destroy me; that he would let loose his hand, and cut me off!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Then should I yet have comfort; yea, I would harden myself in sorrow: let him not spare; for I have not concealed the words of the Holy One.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 What is my strength, that I should hope? and what is mine end, that I should prolong my life?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 Is my strength the strength of stones? or is my flesh of brass?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Is not my help in me? and is wisdom driven quite from me?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 To him that is afflicted pity should be shewed from his friend; but he forsaketh the fear of the Almighty.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 My brethren have dealt deceitfully as a brook, and as the stream of brooks they pass away;
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Which are blackish by reason of the ice, and wherein the snow is hid:
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 What time they wax warm, they vanish: when it is hot, they are consumed out of their place.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 The paths of their way are turned aside; they go to nothing, and perish.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 The troops of Tema looked, the companies of Sheba waited for them.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 They were confounded because they had hoped; they came thither, and were ashamed.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 For now ye are nothing; ye see my casting down, and are afraid.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 Did I say, Bring unto me? or, Give a reward for me of your substance?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 Or, Deliver me from the enemy's hand? or, Redeem me from the hand of the mighty?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Teach me, and I will hold my tongue: and cause me to understand wherein I have erred.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 How forcible are right words! but what doth your arguing reprove?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 Do ye imagine to reprove words, and the speeches of one that is desperate, which are as wind?
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Yea, ye overwhelm the fatherless, and ye dig a pit for your friend.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Now therefore be content, look upon me; for it is evident unto you if I lie.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Return, I pray you, let it not be iniquity; yea, return again, my righteousness is in it.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 Is there iniquity in my tongue? cannot my taste discern perverse things?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
