< Job 37 >

1 At this also my heart trembleth, and is moved out of his place.
"Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.
2 Hear attentively the noise of his voice, and the sound that goeth out of his mouth.
Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3 He directeth it under the whole heaven, and his lightning unto the ends of the earth.
Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4 After it a voice roareth: he thundereth with the voice of his excellency; and he will not stay them when his voice is heard.
Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5 El thundereth marvellously with his voice; great things doeth he, which we cannot comprehend.
Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6 For he saith to the snow, Be thou on the earth; likewise to the small rain, and to the great rain of his strength.
Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7 He sealeth up the hand of every man; that all men may know his work.
Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8 Then the beasts go into dens, and remain in their places.
Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9 Out of the south cometh the whirlwind: and cold out of the north.
Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10 By the breath of El frost is given: and the breadth of the waters is straitened.
Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11 Also by watering he wearieth the thick cloud: he scattereth his bright cloud:
Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12 And it is turned round about by his counsels: that they may do whatsoever he commandeth them upon the face of the world in the earth.
Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13 He causeth it to come, whether for correction, or for his land, or for mercy.
Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14 Hearken unto this, O Job: stand still, and consider the wondrous works of El.
Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15 Dost thou know when Eloah disposed them, and caused the light of his cloud to shine?
Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16 Dost thou know the balancings of the clouds, the wondrous works of him which is perfect in knowledge?
Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17 How thy garments are warm, when he quieteth the earth by the south wind?
Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18 Hast thou with him spread out the sky, which is strong, and as a molten looking glass?
kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19 Teach us what we shall say unto him; for we cannot order our speech by reason of darkness.
Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20 Shall it be told him that I speak? if a man speak, surely he shall be swallowed up.
Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21 And now men see not the bright light which is in the clouds: but the wind passeth, and cleanseth them.
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22 Fair weather cometh out of the north: with Eloah is awesome majesty.
Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23 Touching the Almighty, we cannot find him out: he is excellent in power, and in judgment, and in plenty of justice: he will not afflict.
Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24 Men do therefore fear him: he respecteth not any that are wise of heart.
Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

< Job 37 >