Psalms 81
1 SING aloud unto God our strength: make a joyful noise unto the God of Jacob.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; Aasafin virsi. Nostakaa ilohuuto Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme; nostakaa riemuhuuto Jaakobin Jumalalle.
2 Take a psalm, and bring hither the timbrel, the pleasant harp with the psaltery.
Virittäkää kiitosvirsi, lyökää vaskirumpuja, soittakaa suloisesti kanteleita ynnä harppuja.
3 Blow up the trumpet in the new moon, in the time appointed, on our solemn feast day.
Puhaltakaa pasunaa uudenkuun aikana, täyden kuun aikana, meidän juhlapäivämme kunniaksi.
4 For this was a statute for Israel, and a law of the God of Jacob.
Sillä tämä on käsky Israelille, Jaakobin Jumalan säädös.
5 This he ordained in Joseph for a testimony, when he went out through the land of Egypt: where I heard a language that I understood not.
Hän asetti sen todistukseksi Joosefille käydessään Egyptin maata vastaan. Minä kuulen puheen, joka on minulle outo:
6 I removed his shoulder from the burden: his hands were delivered from the pots.
"Minä nostin taakan hänen hartioiltansa, hänen kätensä pääsivät kantokorin kuormasta.
7 Thou calledst in trouble, and I delivered thee; I answered thee in the secret place of thunder: I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
Hädässäsi sinä huusit, ja minä vapautin sinut; ukkospilven peitosta minä vastasin sinulle, minä koettelin sinua Meriban veden luona." (Sela)
8 Hear, O my people, and I will testify unto thee: O Israel, if thou wilt hearken unto me;
"Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall no strange god be in thee; neither shalt thou worship any strange god.
Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa.
10 I am the Lord thy God, which brought thee out of the land of Egypt: open thy mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän.
11 But my people would not hearken to my voice; and Israel would none of me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni.
12 So I gave them up unto their own hearts’ lust: and they walked in their own counsels.
Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan.
13 Oh that my people had hearkened unto me, and Israel had walked in my ways!
Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni,
14 I should soon have subdued their enemies, and turned my hand against their adversaries.
niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.
15 The haters of the Lord should have submitted themselves unto him: but their time should have endured for ever.
Ne, jotka Herraa vihaavat, matelisivat hänen edessään, ja heidän kohtalonsa kestäisi iankaikkisesti.
16 He should have fed them also with the finest of the wheat: and with honey out of the rock should I have satisfied thee.
Mutta kansaansa hän ruokkisi parhaalla nisulla; minä ravitsisin sinua hunajalla kalliosta."
