Job 4
1 THEN Eliphaz the Temanite answered and said,
Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2 If we assay to commune with thee, wilt thou be grieved? but who can withhold himself from speaking?
"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
3 Behold, thou hast instructed many, and thou hast strengthened the weak hands.
Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
4 Thy words have upholden him that was falling, and thou hast strengthened the feeble knees.
sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
5 But now it is come upon thee, and thou faintest; it toucheth thee, and thou art troubled.
Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
6 Is not this thy fear, thy confidence, thy hope, and the uprightness of thy ways?
Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
7 Remember, I pray thee, who ever perished, being innocent? or where were the righteous cut off?
Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
8 Even as I have seen, they that plow iniquity, and sow wickedness, reap the same.
Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
9 By the blast of God they perish, and by the breath of his nostrils are they consumed.
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
10 The roaring of the lion, and the voice of the fierce lion, and the teeth of the young lions, are broken.
Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
11 The old lion perisheth for lack of prey, and the stout lion’s whelps are scattered abroad.
jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
12 Now a thing was secretly brought to me, and mine ear received a little thereof.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
13 In thoughts from the visions of the night, when deep sleep falleth on men,
kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
14 Fear came upon me, and trembling, which made all my bones to shake.
Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
15 Then a spirit passed before my face; the hair of my flesh stood up:
Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
16 It stood still, but I could not discern the form thereof: an image was before mine eyes, there was silence, and I heard a voice, saying,
Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
17 Shall mortal man be more just than God? shall a man be more pure than his maker?
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
18 Behold, he put no trust in his servants; and his angels he charged with folly:
Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
19 How much less in them that dwell in houses of clay, whose foundation is in the dust, which are crushed before the moth?
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
20 They are destroyed from morning to evening: they perish for ever without any regarding it.
ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
21 Doth not their excellency which is in them go away? they die, even without wisdom.
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
