Job 3
1 AFTER this opened Job his mouth, and cursed his day.
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 And Job spake, and said,
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Let the day perish wherein I was born, and the night in which it was said, There is a man child conceived.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Let that day be darkness; let not God regard it from above, neither let the light shine upon it.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Let darkness and the shadow of death stain it; let a cloud dwell upon it; let the blackness of the day terrify it.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 As for that night, let darkness seize upon it; let it not be joined unto the days of the year, let it not come into the number of the months.
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Lo, let that night be solitary, let no joyful voice come therein.
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Let them curse it that curse the day, who are ready to raise up their mourning.
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Let the stars of the twilight thereof be dark; let it look for light, but have none; neither let it see the dawning of the day:
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Because it shut not up the doors of my mother’s womb, nor hid sorrow from mine eyes.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Why died I not from the womb? why did I not give up the ghost when I came out of the belly?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Why did the knees prevent me? or why the breasts that I should suck?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 For now should I have lain still and been quiet, I should have slept: then had I been at rest,
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 With kings and counsellers of the earth, which built desolate places for themselves;
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Or with princes that had gold, who filled their houses with silver:
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Or as an hidden untimely birth I had not been; as infants which never saw light.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 There the wicked cease from troubling; and there the weary be at rest.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 There the prisoners rest together; they hear not the voice of the oppressor.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 The small and great are there; and the servant is free from his master.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Wherefore is light given to him that is in misery, and life unto the bitter in soul;
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 Which long for death, but it cometh not; and dig for it more than for hid treasures;
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Which rejoice exceedingly, and are glad, when they can find the grave?
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Why is light given to a man whose way is hid, and whom God hath hedged in?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 For my sighing cometh before I eat, and my roarings are poured out like the waters.
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 For the thing which I greatly feared is come upon me, and that which I was afraid of is come unto me.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 I was not in safety, neither had I rest, neither was I quiet; yet trouble came.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
