Psalms 74
1 O God, why have you cast us off for ever? why does your anger smoke against the sheep of your pasture?
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 Remember your congregation, which you have purchased of old; the rod of your inheritance, which you have redeemed; this mount Zion, wherein you have dwelled.
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 Lift up your feet to the perpetual desolations; even all that the enemy has done wickedly in the sanctuary.
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 Your enemies roar in the middle of your congregations; they set up their ensigns for signs.
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 A man was famous according as he had lifted up axes on the thick trees.
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 But now they break down the carved work thereof at once with axes and hammers.
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 They have cast fire into your sanctuary, they have defiled by casting down the dwelling place of your name to the ground.
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 They said in their hearts, Let us destroy them together: they have burned up all the synagogues of God in the land.
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 We see not our signs: there is no more any prophet: neither is there among us any that knows how long.
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 O God, how long shall the adversary reproach? shall the enemy blaspheme your name for ever?
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 Why withdraw you your hand, even your right hand? pluck it out of your bosom.
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 For God is my King of old, working salvation in the middle of the earth.
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 You did divide the sea by your strength: you brake the heads of the dragons in the waters.
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 You brake the heads of leviathan in pieces, and gave him to be meat to the people inhabiting the wilderness.
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 You did split the fountain and the flood: you dried up mighty rivers.
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 The day is yours, the night also is yours: you have prepared the light and the sun.
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 You have set all the borders of the earth: you have made summer and winter.
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 Remember this, that the enemy has reproached, O LORD, and that the foolish people have blasphemed your name.
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 O deliver not the soul of your turtledove to the multitude of the wicked: forget not the congregation of your poor for ever.
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 Have respect to the covenant: for the dark places of the earth are full of the habitations of cruelty.
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 O let not the oppressed return ashamed: let the poor and needy praise your name.
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 Arise, O God, plead your own cause: remember how the foolish man reproaches you daily.
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 Forget not the voice of your enemies: the tumult of those that rise up against you increases continually.
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
