Psalms 22
1 My God, my God, why have you forsaken me? why are you so far from helping me, and from the words of my roaring?
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 O my God, I cry in the day time, but you hear not; and in the night season, and am not silent.
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 But you are holy, O you that inhabit the praises of Israel.
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 Our fathers trusted in you: they trusted, and you did deliver them.
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 They cried to you, and were delivered: they trusted in you, and were not confounded.
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 But I am a worm, and no man; a reproach of men, and despised of the people.
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 All they that see me laugh me to scorn: they shoot out the lip, they shake the head, saying,
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 He trusted on the LORD that he would deliver him: let him deliver him, seeing he delighted in him.
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 But you are he that took me out of the womb: you did make me hope when I was on my mother’s breasts.
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 I was cast on you from the womb: you are my God from my mother’s belly.
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 Be not far from me; for trouble is near; for there is none to help.
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 Many bulls have compassed me: strong bulls of Bashan have beset me round.
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 They gaped on me with their mouths, as a ravening and a roaring lion.
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 I am poured out like water, and all my bones are out of joint: my heart is like wax; it is melted in the middle of my bowels.
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 My strength is dried up like a potsherd; and my tongue sticks to my jaws; and you have brought me into the dust of death.
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 For dogs have compassed me: the assembly of the wicked have enclosed me: they pierced my hands and my feet.
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 I may tell all my bones: they look and stare on me.
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 They part my garments among them, and cast lots on my clothing.
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 But be not you far from me, O LORD: O my strength, haste you to help me.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 Deliver my soul from the sword; my darling from the power of the dog.
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 Save me from the lion’s mouth: for you have heard me from the horns of the unicorns.
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 I will declare your name to my brothers: in the middle of the congregation will I praise you.
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 You that fear the LORD, praise him; all you the seed of Jacob, glorify him; and fear him, all you the seed of Israel.
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 For he has not despised nor abhorred the affliction of the afflicted; neither has he hid his face from him; but when he cried to him, he heard.
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 My praise shall be of you in the great congregation: I will pay my vows before them that fear him.
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 The meek shall eat and be satisfied: they shall praise the LORD that seek him: your heart shall live for ever.
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 All the ends of the world shall remember and turn to the LORD: and all the kindreds of the nations shall worship before you.
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 For the kingdom is the LORD’s: and he is the governor among the nations.
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 All they that be fat on earth shall eat and worship: all they that go down to the dust shall bow before him: and none can keep alive his own soul.
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 A seed shall serve him; it shall be accounted to the Lord for a generation.
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 They shall come, and shall declare his righteousness to a people that shall be born, that he has done this.
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
