Job 9
1 Then Job answered and said,
Job vastasi ja sanoi:
2 I know it is so of a truth: but how should man be just with God?
Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 If he will contend with him, he cannot answer him one of a thousand.
Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 He is wise in heart, and mighty in strength: who has hardened himself against him, and has prospered?
Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Which removes the mountains, and they know not: which overturns them in his anger.
Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Which shakes the earth out of her place, and the pillars thereof tremble.
Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Which commands the sun, and it rises not; and seals up the stars.
Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Which alone spreads out the heavens, and treads on the waves of the sea.
Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Which makes Arcturus, Orion, and Pleiades, and the chambers of the south.
Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Which does great things past finding out; yes, and wonders without number.
Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 See, he goes by me, and I see him not: he passes on also, but I perceive him not.
Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Behold, he takes away, who can hinder him? who will say to him, What do you?
Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 If God will not withdraw his anger, the proud helpers do stoop under him.
Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
14 How much less shall I answer him, and choose out my words to reason with him?
Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Whom, though I were righteous, yet would I not answer, but I would make supplication to my judge.
Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 If I had called, and he had answered me; yet would I not believe that he had listened to my voice.
Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 For he breaks me with a tempest, and multiplies my wounds without cause.
Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 He will not suffer me to take my breath, but fills me with bitterness.
Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 If I speak of strength, see, he is strong: and if of judgment, who shall set me a time to plead?
Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 If I justify myself, my own mouth shall condemn me: if I say, I am perfect, it shall also prove me perverse.
Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Though I were perfect, yet would I not know my soul: I would despise my life.
Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 This is one thing, therefore I said it, He destroys the perfect and the wicked.
Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 If the whip slay suddenly, he will laugh at the trial of the innocent.
Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 The earth is given into the hand of the wicked: he covers the faces of the judges thereof; if not, where, and who is he?
Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
25 Now my days are swifter than a post: they flee away, they see no good.
Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 They are passed away as the swift ships: as the eagle that hastens to the prey.
Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 If I say, I will forget my complaint, I will leave off my heaviness, and comfort myself:
Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 I am afraid of all my sorrows, I know that you will not hold me innocent.
Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 If I be wicked, why then labor I in vain?
Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 If I wash myself with snow water, and make my hands never so clean;
Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 Yet shall you plunge me in the ditch, and my own clothes shall abhor me.
Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 For he is not a man, as I am, that I should answer him, and we should come together in judgment.
Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Neither is there any judge between us, that might lay his hand on us both.
Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Let him take his rod away from me, and let not his fear terrify me:
Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Then would I speak, and not fear him; but it is not so with me.
Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.
