Job 39
1 Know you the time when the wild goats of the rock bring forth? or can you mark when the hinds do calve?
Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Can you number the months that they fulfill? or know you the time when they bring forth?
Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 They bow themselves, they bring forth their young ones, they cast out their sorrows.
He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Their young ones are in good liking, they grow up with corn; they go forth, and return not to them.
Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Who has sent out the wild ass free? or who has loosed the bands of the wild ass?
Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Whose house I have made the wilderness, and the barren land his dwellings.
Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 He scorns the multitude of the city, neither regards he the crying of the driver.
Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 The range of the mountains is his pasture, and he searches after every green thing.
Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
9 Will the unicorn be willing to serve you, or abide by your crib?
Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Can you bind the unicorn with his band in the furrow? or will he harrow the valleys after you?
Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Will you trust him, because his strength is great? or will you leave your labor to him?
Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Will you believe him, that he will bring home your seed, and gather it into your barn?
Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
13 Gave you the goodly wings to the peacocks? or wings and feathers to the ostrich?
Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 Which leaves her eggs in the earth, and warms them in dust,
Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 And forgets that the foot may crush them, or that the wild beast may break them.
Hän unohtaa ne tallattavan, ja että peto kedolla ne rikkois.
16 She is hardened against her young ones, as though they were not hers: her labor is in vain without fear;
Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.
Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 What time she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.
Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
19 Have you given the horse strength? have you clothed his neck with thunder?
Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Can you make him afraid as a grasshopper? the glory of his nostrils is terrible.
Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 He paws in the valley, and rejoices in his strength: he goes on to meet the armed men.
Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 He mocks at fear, and is not affrighted; neither turns he back from the sword.
Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 The quiver rattles against him, the glittering spear and the shield.
Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 He swallows the ground with fierceness and rage: neither believes he that it is the sound of the trumpet.
Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 He says among the trumpets, Ha, ha; and he smells the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.
Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
26 Does the hawk fly by your wisdom, and stretch her wings toward the south?
Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Does the eagle mount up at your command, and make her nest on high?
Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 She dwells and stays on the rock, on the crag of the rock, and the strong place.
Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 From there she seeks the prey, and her eyes behold afar off.
Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Her young ones also suck up blood: and where the slain are, there is she.
Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.
