Genesis 44
1 And he commanded the steward of his house, saying, Fill the men’s sacks with food, as much as they can carry, and put every man’s money in his sack’s mouth.
Sen jälkeen Joosef käski huoneenhaltijaansa sanoen: "Täytä miesten säkit viljalla, niin paljon kuin he voivat kuljettaa, ja pane itsekunkin raha hänen säkkinsä suuhun.
2 And put my cup, the silver cup, in the sack’s mouth of the youngest, and his corn money. And he did according to the word that Joseph had spoken.
Ja nuorimman säkin suuhun pane minun maljani, tuo hopeamalja, ynnä hänen viljarahansa." Ja hän teki, niinkuin Joosef käski.
3 As soon as the morning was light, the men were sent away, they and their asses.
Aamulla päivän valjetessa miehet saivat aaseinensa lähteä matkalle.
4 And when they were gone out of the city, and not yet far off, Joseph said to his steward, Up, follow after the men; and when you do overtake them, say to them, Why have you rewarded evil for good?
Mutta kun he olivat ehtineet vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle, sanoi Joosef huoneenhaltijalleen: "Nouse ja aja miehiä takaa, ja kun saavutat heidät, sano heille: 'Minkätähden olette palkinneet hyvän pahalla?
5 Is not this it in which my lord drinks, and whereby indeed he divines? you have done evil in so doing.
Onhan se juuri se, josta isäntäni juo ja josta hän salaisia tiedustelee. Te olette pahoin tehneet menetellessänne näin.'"
6 And he overtook them, and he spoke to them these same words.
Kun hän sitten saavutti heidät, puhui hän heille nämä sanat.
7 And they said to him, Why says my lord these words? God forbid that your servants should do according to this thing:
He vastasivat hänelle: "Minkätähden herramme puhuu näin? Pois se, että palvelijasi tekisivät niin!
8 Behold, the money, which we found in our sacks’ mouths, we brought again to you out of the land of Canaan: how then should we steal out of your lord’s house silver or gold?
Katso, rahan, jonka löysimme säkkiemme suusta, me olemme tuoneet takaisin sinulle Kanaanin maasta; kuinka siis olisimme varastaneet hopeata tai kultaa herrasi talosta?
9 With whomsoever of your servants it be found, both let him die, and we also will be my lord’s slaves.
Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi."
10 And he said, Now also let it be according to your words: he with whom it is found shall be my servant; and you shall be blameless.
Hän vastasi: "Olkoon niin, kuin olette puhuneet; se, jolta se löydetään, olkoon minun orjani. Mutta te muut pääsette vapaiksi."
11 Then they speedily took down every man his sack to the ground, and opened every man his sack.
Ja he laskivat nopeasti säkkinsä maahan, ja jokainen avasi säkkinsä.
12 And he searched, and began at the oldest, and left at the youngest: and the cup was found in Benjamin’s sack.
Ja hän etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.
13 Then they rent their clothes, and laded every man his ass, and returned to the city.
Silloin he repäisivät vaatteensa, kuormasivat kukin tavaransa aasinsa selkään ja palasivat kaupunkiin.
14 And Judah and his brothers came to Joseph’s house; for he was yet there: and they fell before him on the ground.
Ja Juuda meni veljinensä Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he lankesivat maahan hänen eteensä.
15 And Joseph said to them, What deed is this that you have done? know you not that such a man as I can certainly divine?
Silloin Joosef sanoi heille: "Mitä olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minun kaltaiseni mies saa salatut ilmi?"
16 And Judah said, What shall we say to my lord? what shall we speak? or how shall we clear ourselves? God has found out the iniquity of your servants: behold, we are my lord’s servants, both we, and he also with whom the cup is found.
Juuda vastasi: "Mitä sanoisimmekaan herralleni, mitä puhuisimme ja millä puolustautuisimme! Jumala on paljastanut palvelijaisi syyllisyyden. Katso, me olemme herrani orjat, niin hyvin me muut kuin se, jolta malja löytyi."
17 And he said, God forbid that I should do so: but the man in whose hand the cup is found, he shall be my servant; and as for you, get you up in peace to your father.
Hän sanoi: "Pois se, että minä tekisin niin! Se, jolta malja löytyi, olkoon minun orjani, mutta te muut menkää rauhassa kotiin isänne luo."
18 Then Judah came near to him, and said, Oh my lord, let your servant, I pray you, speak a word in my lord’s ears, and let not your anger burn against your servant: for you are even as Pharaoh.
Silloin Juuda astui hänen eteensä ja sanoi: "Oi herrani, salli palvelijasi puhua sananen herrani kuullen, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan, sillä sinä olet niinkuin itse farao!
19 My lord asked his servants, saying, Have you a father, or a brother?
Herrani kysyi palvelijoiltaan sanoen: 'Onko teillä isää tai veljeä?'
20 And we said to my lord, We have a father, an old man, and a child of his old age, a little one; and his brother is dead, and he alone is left of his mother, and his father loves him.
Me vastasimme herralleni: 'Meillä on kotona vanha isä ja veli, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillänsä ja on vielä nuori; mutta tämän veli on kuollut, ja niin hän on jäänyt yksin äidistänsä, ja hänen isänsä rakastaa häntä'.
21 And you said to your servants, Bring him down to me, that I may set my eyes on him.
Niin sinä sanoit palvelijoillesi: 'Tuokaa hänet tänne minun luokseni, että silmäni saisivat katsella häntä'.
22 And we said to my lord, The lad cannot leave his father: for if he should leave his father, his father would die.
Me vastasimme herralleni: 'Nuorukainen ei saata jättää isäänsä, sillä jos hän jättäisi isänsä, niin tämä kuolisi'.
23 And you said to your servants, Except your youngest brother come down with you, you shall see my face no more.
Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: 'Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, niin älkää enää näyttäytykö minun kasvojeni edessä'.
24 And it came to pass when we came up to your servant my father, we told him the words of my lord.
Ja me menimme kotiin palvelijasi, minun isäni, luo ja kerroimme hänelle herrani sanat.
25 And our father said, Go again, and buy us a little food.
Niin isämme sanoi: 'Menkää jälleen ostamaan meille vähän elintarpeita'.
26 And we said, We cannot go down: if our youngest brother be with us, then will we go down: for we may not see the man’s face, except our youngest brother be with us.
Me sanoimme: 'Emme voi lähteä sinne; ainoastaan jos nuorin veljemme seuraa mukanamme, me lähdemme, sillä me emme voi näyttäytyä sen miehen kasvojen edessä, jollei nuorin veljemme ole mukanamme'.
27 And your servant my father said to us, You know that my wife bore me two sons:
Niin palvelijasi, minun isäni, sanoi meille: 'Tiedättehän itse, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.
28 And the one went out from me, and I said, Surely he is torn in pieces; and I saw him not since:
Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaan hänet on raadeltu kuoliaaksi, enkä minä ole häntä siitä päivin nähnyt.
29 And if you take this also from me, and mischief befall him, you shall bring down my gray hairs with sorrow to the grave. (Sheol h7585)
Jos te nyt viette minulta tämänkin ja jos onnettomuus kohtaa häntä, niin te saatatte minun harmaat hapseni vaipumaan tuskalla tuonelaan.' (Sheol h7585)
30 Now therefore when I come to your servant my father, and the lad be not with us; seeing that his life is bound up in the lad’s life;
Jos minä siis tulisin kotiin palvelijasi, isäni, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,
31 It shall come to pass, when he sees that the lad is not with us, that he will die: and your servants shall bring down the gray hairs of your servant our father with sorrow to the grave. (Sheol h7585)
niin hän nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme, kuolisi, ja me, sinun palvelijasi, saattaisimme palvelijasi, isämme, harmaat hapset vaipumaan murheella tuonelaan. (Sheol h7585)
32 For your servant became surety for the lad to my father, saying, If I bring him not to you, then I shall bear the blame to my father for ever.
Sillä palvelijasi on luvannut isälleen vastata nuorukaisesta ja sanonut: 'Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, niin minä olen syyllinen isäni edessä kaiken elinaikani'.
33 Now therefore, I pray you, let your servant abide instead of the lad a slave to my lord; and let the lad go up with his brothers.
Ja jääköön siis palvelijasi herralleni orjaksi nuorukaisen sijaan, ja nuorukainen menköön kotiin veljiensä kanssa.
34 For how shall I go up to my father, and the lad be not with me? lest peradventure I see the evil that shall come on my father.
Sillä kuinka minä voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En voisi nähdä sitä surkeutta, joka tulisi isäni osaksi."
