Ecclesiastes 3
1 To every thing there is a season, and a time to every purpose under the heaven:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
2 A time to be born, and a time to die; a time to plant, and a time to pluck up that which is planted;
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3 A time to kill, and a time to heal; a time to break down, and a time to build up;
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
4 A time to weep, and a time to laugh; a time to mourn, and a time to dance;
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
5 A time to cast away stones, and a time to gather stones together; a time to embrace, and a time to refrain from embracing;
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
6 A time to get, and a time to lose; a time to keep, and a time to cast away;
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
7 A time to rend, and a time to sew; a time to keep silence, and a time to speak;
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
8 A time to love, and a time to hate; a time of war, and a time of peace.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
9 What profit has he that works in that wherein he labors?
Mitä hyötyä on työntekijällä siitä, mistä hän näkee vaivaa?
10 I have seen the travail, which God has given to the sons of men to be exercised in it.
Minä olen katsonut sitä työtä, minkä Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa.
11 He has made every thing beautiful in his time: also he has set the world in their heart, so that no man can find out the work that God makes from the beginning to the end.
Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.
12 I know that there is no good in them, but for a man to rejoice, and to do good in his life.
Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä.
13 And also that every man should eat and drink, and enjoy the good of all his labor, it is the gift of God.
Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.
14 I know that, whatever God does, it shall be for ever: nothing can be put to it, nor any thing taken from it: and God does it, that men should fear before him.
Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy iäti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Ja Jumala on sen niin tehnyt, että häntä peljättäisiin.
15 That which has been is now; and that which is to be has already been; and God requires that which is past.
Mitä nyt on, sitä on ollut jo ennenkin; ja mitä vasta on oleva, sitä on ollut jo ennenkin. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyttä.
16 And moreover I saw under the sun the place of judgment, that wickedness was there; and the place of righteousness, that iniquity was there.
Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siinä oli vääryys, ja vanhurskauden paikan, ja siinä oli vääryys.
17 I said in my heart, God shall judge the righteous and the wicked: for there is a time there for every purpose and for every work.
Minä sanoin sydämessäni: Vanhurskaan ja väärän tuomitsee Jumala, sillä siellä on jokaisella asialla ja jokaisella teolla aikansa.
18 I said in my heart concerning the estate of the sons of men, that God might manifest them, and that they might see that they themselves are beasts.
Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 For that which befalls the sons of men befalls beasts; even one thing befalls them: as the one dies, so dies the other; yes, they have all one breath; so that a man has no preeminence above a beast: for all is vanity.
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
20 All go to one place; all are of the dust, and all turn to dust again.
Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.
21 Who knows the spirit of man that goes upward, and the spirit of the beast that goes downward to the earth?
Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
22 Why I perceive that there is nothing better, than that a man should rejoice in his own works; for that is his portion: for who shall bring him to see what shall be after him?
Niin minä tulin näkemään, että ei ole mitään parempaa, kuin että ihminen iloitsee teoistansa, sillä se on hänen osansa. Sillä kuka tuo hänet takaisin näkemään iloksensa sitä, mikä tulee hänen jälkeensä?
