< Psalms 95 >
1 O come, let us sing unto the LORD; let us shout for joy to the Rock of our salvation.
Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
2 Let us come before His presence with thanksgiving, let us shout for joy unto Him with psalms.
Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
3 For the LORD is a great God, and a great King above all gods;
Sillä Herra on suuri Jumala, suuri kuningas yli kaikkien jumalien.
4 In whose hand are the depths of the earth; the heights of the mountains are His also.
Maan syvyydet ovat hänen kädessänsä, ja hänen ovat vuorten kukkulat.
5 The sea is His, and He made it; and His hands formed the dry land.
Hänen on meri, sillä hän on sen tehnyt, ja kuiva maa, jonka hänen kätensä ovat valmistaneet.
6 O come, let us bow down and bend the knee; let us kneel before the LORD our Maker;
Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
7 For He is our God, and we are the people of His pasture, and the flock of His hand. To-day, if ye would but hearken to His voice!
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. Jospa te tänä päivänä kuulisitte hänen äänensä:
8 'Harden not your heart, as at Meribah, as in the day of Massah in the wilderness;
"Älkää paaduttako sydäntänne, niinkuin Meribassa, niinkuin Massan päivänä erämaassa,
9 When your fathers tried Me, proved Me, even though they saw My work.
jossa teidän isänne minua kiusasivat, jossa he koettelivat minua, vaikka olivat nähneet minun tekoni.
10 For forty years was I wearied with that generation, and said: It is a people that do err in their heart, and they have not known My ways;
Neljäkymmentä vuotta minä olin kyllästynyt siihen sukuun ja sanoin: 'He ovat kansa, jonka sydän on eksynyt, eivätkä he tahdo tietää minun teistäni'.
11 Wherefore I swore in My wrath, that they should not enter into My rest.'
Ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."