Psalms 94
1 O LORD, Thou God to whom vengeance belongeth, Thou God to whom vengeance belongeth, shine forth.
Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2 Lift up Thyself, Thou Judge of the earth; render to the proud their recompense.
Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3 LORD, how long shall the wicked, how long shall the wicked exult?
Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4 They gush out, they speak arrogancy; all the workers of iniquity bear themselves loftily.
Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5 They crush Thy people, O LORD, and afflict Thy heritage.
Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6 They slay the widow and the stranger, and murder the fatherless.
Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7 And they say: 'The LORD will not see, neither will the God of Jacob give heed.'
Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8 Consider, ye brutish among the people; and ye fools, when will ye understand?
Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9 He that planted the ear, shall He not hear? He that formed the eye, shall He not see?
Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10 He that instructeth nations, shall not He correct? even He that teacheth man knowledge?
Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 The LORD knoweth the thoughts of man, that they are vanity.
Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12 Happy is the man whom Thou instructest, O LORD, and teachest out of Thy law;
Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13 That Thou mayest give him rest from the days of evil, until the pit be digged for the wicked.
Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14 For the LORD will not cast off His people, neither will He forsake His inheritance.
Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15 For right shall return unto justice, and all the upright in heart shall follow it.
Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16 Who will rise up for me against the evil-doers? Who will stand up for me against the workers of iniquity?
Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17 Unless the LORD had been my help, my soul had soon dwelt in silence.
Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18 If I say: 'My foot slippeth', Thy mercy, O LORD, holdeth me up.
Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19 When my cares are many within me, Thy comforts delight my soul.
Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20 Shall the seat of wickedness have fellowship with Thee, which frameth mischief by statute?
Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21 They gather themselves together against the soul of the righteous, and condemn innocent blood.
He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22 But the LORD hath been my high tower, and my God the rock of my refuge.
Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23 And He hath brought upon them their own iniquity, and will cut them off in their own evil; the LORD our God will cut them off.
Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
