Psalms 83

1 A Song, a Psalm of Asaph. O God, keep not Thou silence; hold not Thy peace, and be not still, O God.

Asaphin Psalmi ja veisu. Jumala, älä niin ratki vaikene, ja älä niin ääneti ole: Jumala, älä sitä niin kärsi.

2 For, lo, Thine enemies are in an uproar; and they that hate Thee have lifted up the head.

Sillä katso, Sinun vihollises kiukuitsevat, ja jotka sinua vihaavat, ylentävät päänsä.

3 They hold crafty converse against Thy people, and take counsel against Thy treasured ones.

He pitävät kavaloita juonia sinun kansaas vastaan, ja pitävät neuvoa sinun salatuitas vastaan,

4 They have said: 'Come, and let us cut them off from being a nation; that the name of Israel may be no more in remembrance.'

Sanoen: tulkaat, hävittäkäämme heitä, niin ettei he ensinkään kansa olisikaan, ettei Israelin nimeä silleen muisteltaisi.

5 For they have consulted together with one consent; against Thee do they make a covenant;

Sillä he ovat sydämessänsä panneet neuvonsa yhteen, ja tehneet liiton sinua vastaan:

6 The tents of Edom and the Ishmaelites; Moab, and the Hagrites;

Edomilaiset ja Ismaelilaiset majat, Moabilaiset ja Hagarilaiset,

7 Gebal, and Ammon, and Amalek; Philistia with the inhabitants of Tyre;

Gebalilaiset, Ammonilaiset ja Amalekilaiset, Philistealaiset ja Tyron asuvaiset.

8 Assyria also is joined with them; they have been an arm to the children of Lot. (Selah)

Assur on myös itsensä heihin liittänyt, auttamaan Lotin lapsia, (Sela)

9 Do Thou unto them as unto Midian; as to Sisera, as to Jabin, at the brook Kishon;

Tee niille niinkuin Midianilaisille, niinkuin Siseralle, niinkuin Jabinille Kisonin ojan tykönä;

10 Who were destroyed at En-dor; they became as dung for the earth.

Jotka mestattiin Endorin tykönä, ja tulivat loaksi maan päälle.

11 Make their nobles like Oreb and Zeeb, and like Zebah and Zalmunna all their princes;

Tee heidän pääruhtinaansa niinkuin Orebin ja Seebin, ja kaikki heidän ylimmäisensä niinkuin Seban ja Salmunnan,

12 Who said: 'Let us take to ourselves in possession the habitations of God.'

Jotka sanovat: me omistamme meillemme Jumalan huoneet.

13 O my God, make them like the whirling dust; as stubble before the wind.

Jumala, tee heitä niinkuin rattaan, niinkuin korren tuulen edessä.

14 As the fire that burneth the forest, and as the flame that setteth the mountains ablaze;

Niinkuin kulo metsän polttaa, ja niinkuin liekki mäet sytyttää;

15 So pursue them with Thy tempest, and affright them with Thy storm.

Vainoo juuri niin heitä sinun rajuilmallas, ja hämmästytä heitä tuulispäälläs.

16 Fill their faces with shame; that they may seek Thy name, O LORD.

Täytä heidän kasvonsa häpiällä, että he sinun nimeäs, Herra, etsisivät.

17 Let them be ashamed and affrighted for ever; yea, let them be abashed and perish;

Hävetköön he ja hämmästyköön ijankaikkisesti, ja häpiään tulkoon ja hukkukoon.

18 That they may know that it is Thou alone whose name is the LORD, the Most High over all the earth.

Niin he saavat tuta, että sinä, jonka ainoan nimi on Herra, olet ylimmäinen kaikessa maailmassa.