Psalms 81
1 For the Leader; upon the Gittith. A Psalm of Asaph. Sing aloud unto God our strength; shout unto the God of Jacob.
Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
2 Take up the melody, and sound the timbrel, the sweet harp with the psaltery.
Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
3 Blow the horn at the new moon, at the full moon for our feast-day.
Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
4 For it is a statute for Israel, an ordinance of the God of Jacob.
Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
5 He appointed it in Joseph for a testimony, when He went forth against the land of Egypt. The speech of one that I knew not did I hear:
Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
6 'I removed his shoulder from the burden; His hands were freed from the basket.
Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
7 Thou didst call in trouble, and I rescued thee; I answered thee in the secret place of thunder; I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
8 Hear, O My people, and I will admonish thee: O Israel, if thou wouldest hearken unto Me!
Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
9 There shall no strange god be in thee; neither shalt thou worship any foreign god.
Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
10 I am the LORD thy God, who brought thee up out of the land of Egypt; open thy mouth wide, and I will fill it.
Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
11 But My people hearkened not to My voice; and Israel would none of Me.
Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
12 So I let them go after the stubbornness of their heart, that they might walk in their own counsels.
Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
13 Oh that My people would hearken unto Me, that Israel would walk in My ways!
Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
14 I would soon subdue their enemies, and turn My hand against their adversaries.
Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
15 The haters of the LORD should dwindle away before Him; and their punishment should endure for ever.
Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
16 They should also be fed with the fat of wheat; and with honey out of the rock would I satisfy thee.'
Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
